Suudelma rakkaimmalle

Kirj.
Berta Ruck
Alpo Kupiainen
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1927.
I. Oikkuilijan esitys II. Kauneudenpalvoja III. Rauhattomuuden päivä IV. Maanantainen mieliala V. Soidinhöyhenet VI. Vaaleaverisen lumousvoima VII. Filmitähti-ilta VIII. Luonteva seuramies IX. Dianan puutarha X. Nuori Venus XI. Kalnostelematonta keimailua XII. Väärä hälytys XIII. Tanssiaiskutsut XIV. Syntymäpäiväjuhla XV. Haaveilijan vetoomus XVI. Öinen säikähdys XVII. Tuhkimon ilta XVIII. Columbinen voitto
I luku
Oikkuilijan esitys
»Polvistus sievimmälle, kumarrus sukkelimmalle ja suudelma rakkaimmalle» on vanhanaikainen panttileikin ehto.
Huolettava määräys! Kaikkien ei ole helppo noudattaa sitä aina tarvittaessa. Sillä jotkut meistä ovat syntyneet rakkautta varten; toiset saavuttavat rakkauden; vain muutamille rakkaus työnnetään. Tässä esimerkiksi on kertomus nuoresta miehestä, jolle rakkaus työnnettiin, pakotettiin, suorastaan tungettiin kurkkuun.
Kenties ette pidä hänestä ettekä hänen tavoistaan… En minäkään niitä puolusta enkä pyydä teitä pitämään tästä nuoresta miehestä. Sallikaa minun vain kertoa teille, miten hänen kävi.
Hänen aikansa ei vielä ole esiintyä tässä kertomuksessa. Esiripun kohotessa on näyttämöllä (kodikkaassa arkihuoneessa eräässä Oxfordin vuokrakasarmi-alueen huoneistossa Lontoossa lähellä Thamesin rantaa) toisarvoisia naispuolisia henkilöitä.
Ikkunakomeron istuimella kyyrötti nuori tyttö, katsellen ulos, tähyillen, pälyillen — ikäänkuin odottaen jonkun juhlakulkueen ohimenoa.