Kertomuksia

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Björnstjerne Björnson
Suomentaneet Maila Talvio ja Yrjö Koskelainen
WSOY, Porvoo, 1909.
Arne. Synnöve Päivänkumpu. Rautatie ja hautausmaa. Pieniä kertomuksia: Voikko. Trond. Isä. Kotkanpesä. Uskollisuutta. Elämän arvoitus. Uusi reitti huvimatkailijoille. Karhuntappaja. Vaarallinen kosintaretki. Iloinen poika. Kalastajatyttö. Morsiusmarssi.
Kahden tunturin välissä oli syvä kuilu; tässä kuilussa vieri raskaana, yli kivien ja riuttojen, vesirikas joki. Korkea jyrkänne yleni molemmin puolin, toinen puoli oli ihan paljaana, mutta alhaalla, niin likellä jokea, että sen kosteus keväisin ja syksyisin leveni joelle asti, oli nuorta metsää, joka katseli ylöspäin ja katseli eteensä, mutta ei päässyt sinne eikä tänne.
— Entä jos rupeaisimme puettamaan tunturia? virkkoi kataja eräänä päivänä ulkomaalaiselle tammelle, joka kasvoi sitä likempänä kuin kaikki muut puut. Tammi katsahti alaspäin saadakseen tietää kuka oli puhunut; sitte se taasen katsahti ylöspäin ja vaikeni. Joki teki niin raskasta työtä, että se kulki valkoisena vaahtona; pohjatuuli oli tunkeutunut kuiluun ja vinkui revelmissä; paljas tunturi riippui raskaana, viluisena kuilun päällä; — entä jos rupeaisimme puettamaan tunturia? sanoi kataja hongalle, joka kasvoi toisella puolella.
— Me sen kai teemme, jos siitä mitään tulee, sanoi honka, sitaisi partaansa ja vilkaisi koivuun; — mitä sinä arvelet?
Mutta koivu vilkaisi varovaisesti tunturiin. Se riippui niin raskaana hänen päänsä päällä, että hän tuskin sai hengitetyksikään.
— Puetetaan sitte Jumalan nimeen, sanoi koivu; ja kolmisin päättivät ne ryhtyä puettamaan tunturia. Kataja kulki edellä.
Kun se oli päässyt vähäisen matkaa, tuli kanerva sitä vastaan. Kataja yritti mennä kanervan ohitse.