Morsiusmarssi

E-text prepared by Tapio Riikonen and Tuula Temone
Kirj.
Suomentanut Maila Talvio
Porvoossa, Werner Söderström Oy, 1922.
Viime vuosisadalla asui eräässä Norjan suurimmista tunturilaaksoista pelimanni, joka myöhemmin jossain määrin on siirtynyt kansantaruun. Useita sävellä ja lauluja väitetään hänen tekemikseen; toiset hän tarun mukaan oli kuullut maahisilta, yhden itse pirulta, yhden hän oli tehnyt pelastaakseen henkensä j.n.e. Yksi hänen marsseistaan on käynyt kuulummaksi muita; sillä sen tarina ei päättynytkään, kun hän kuoli, vaan alkoi vasta oikein sen jälkeen.
Pelimanni Ole Haugenilla , joka eleli köyhänä torpparina korkealla tunturin juurella, oli tytär Aslaug , ja tämä oli perinyt isänsä mainion pään ja niinikään sävelet — jollei juuri soittona, niin koko olennossaan: sillä hän oli keveä ja reipas puheessaan, laulussaan, käynnissään ja tanssissaan ja hänellä oli, kuten koko suvulla, omituisen pehmeä ääni. Palasipa pitkiltä matkoilta nuori mies, Tingvoldin vanhan perintötilan kolmas poika. Kaksi hänen vanhempaa veljeään oli hukkunut tulvaan ja hänen piti nyt saada talo. Hän tapasi kerran Aslaugin suurenpuoleisissa häissä ja mieltyi häneen. Siihen aikaan oli vielä kuulumatonta, että niin vanhan ja suuren suvun poika kosisi Aslaugin säätyistä ja arvoista tyttöä. Mutta tämä poika oli ollut kauan poissa ja hän antoi vanhempiensa tietää, että hän kyllä tulee toimeen maailmalla — ja jollei hän täällä kotona saa mitä tahtoo, niin vähät koko talosta. Hänelle ennustettiin yleisesti, että sellainen välinpitämättömyys sukua ja suvun kotia ja kontua kohtaan kostaisi itsensä. Sanottiin niinikään, että tämä mahtoi olla Ole Haugenin vaikutusta — jopa sellaisten voimien avulla, joita kaikkien ihmisten tulisi pelätä.
Ole Haugen kuului nimittäin sillaikaa kun taistelu kävi pojan ja vanhempien välillä, olleen oivallisella tuulella. Mutta kun voitto oli saatu, oli hän sanonut jo tehneensä heille morsiusmarssin; eikä se enää koskaan voisi hävitä Tingvoldin suvusta; mutta Herra varjele sitä morsianta, joka ei aja sen soidessa kirkkoon yhtä iloisena kuin Haugenin torpantyttö! — Tässä olivat ihmiset vainunneet pahaa vaikutusta.