Vaarallinen kosinta ynnä muita kertomuksia

ynnä muita kertomuksia
Kirj.
Suomentaneet
Maila Talvio ja Yrjö Koskelainen
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925.
Vaarallinen kosinta. Iloinen poika. Blakken. Trond. Isä. Kotkanpesä. Uskollisuutta. Elämän arvoitus. Karhuntappaja.
Kun Aslaugista oli tullut täysikasvanut tyttö, ei Husabyssa saatu paljoakaan rauhaa; sillä yökaudet umpeensa kylän parhaimmat pojat siellä tappelivat ja repivät toisiaan. Pahin oli lauantaiyö; mutta silloin ei vanha Knud Husaby koskaan pannutkaan maata muuten kuin nahkahousut jalassa ja koivuinen keppi vuoteen vieressä.
— Koska minä kerran olen tytön saanut, niin pitää minun häntä myöskin puolustaa, sanoi Husabyn isäntä..
Tore Nässet oli vain torpanpoika, mutta toiset väittivät juuri hänen useimmin käyvän Husabyn tyttären luona. Vanha Knud ei siitä pitänyt; hän sanoi ettei se ollut totta, koska hän ei koskaan ollut häntä siellä nähnyt. Mutta ihmiset naureskelivat keskenään ja arvelivat, että jos hän olisi hakenut nurkista sensijaan että torui pihalla ja permannolla metelöitsijöitä, niin hän olisi löytänyt Toren.
Tuli kevät ja Aslaug läksi karjan mukana tuntureille Kun sitten päivä helteisenä laskeutui laaksoon, tunturi kohosi viileänä autereesta, kellot kalkattivat, karjakoira haukkui, Aslaug huhuili ja puhalsi paimentorveen nurmikkojyrkänteillä — silloin rupesi poikien sydäntä polttamaan, kun he ahersivat alhaalla vainioilla Ensi lauantai-iltana he kilvan riensivät karjakartanolle. Mutta vielä nopeammin tulivat he alas- sillä karjakartanolla seisoi oven takana poika, ja hän otti vastaan jokaisen tulijan ja tumpuloi hänet niin pahanpäiväisesti, että hän sitten ikänsä muisti ne sanat, jotka seurasivat: tule vielä toisenkin kerran, niin saat enemmän!
Heidän ymmärtääkseen ei sellaista nyrkkiä ollut siinä seurakunnassa muilla kuin Tore Nässetillä. Ja kaikki rikkaat talollisenpojat pitivät sitä peräti hulluna, että mokomakin torpparinpukki seisoi puskemassa Husabyn karjakartanon korkeimmalla harjalla.