Parturi ja prinssi

Kirj.
Booth Tarkington
Suomennos ( Monsieur Beaucaire )
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1924.
Nuori ranskalainen suoritti suunnitelmansa sangen hyvin. Hänen luulonsa, että herttua petti, oli oikea. Niinpiankuin äänettömät miehet olivat ovensuusta hiljaa hiipineet huoneen taustalle, kumartui hän pöydän yli ja veti hymyillen esiin kortin ylvään englantilaisen hihasta.
»Kiitoksia, herra herttua!» nauroi hän, nousi ja astahti askeleen taapäin.
»Se ei merkitse muuta, kuin että minun täytyy tahrata käteni vaientaakseni teidät», huusi englantilainen ja säntäsi häntä vastaan.
»Älkää kajotko minuun», sanoi Beaucaire niin tuimasti, että toinen pysähtyi. »Katsokaa taaksenne!»
Englantilainen kääntyi ja huomasi olevansa kiikissä. Hän seisoi siinä kiinnijoutuneena, voimattomana, milloin punaisena raivosta, milloin kalpeana ilmitulon häpeästä. Herra Beaucaire viittasi kohteliaasti mykkiin miehiin ja huomautti: »Eikö ole kohteliaisuus herralle, että olen hankkinut kuusi isoa miestä hänet voittaakseni. He ovat kaikki minun uskollisia palvelijoitani, ja herra on yksin. Halusiko hän ehkä, etteivät edes hänen palvelijansa saisi tietää hänen pelaavan nuoren ranskalaisen kanssa, jota herra Nash ei voi suvaita salongissaan? Herra on onnettomuudeksi tullut tänne yksin ja jalkaisin.»
Herttua syyti suustaan sekavia solvauksia. Hänen kiinniottajansa hymyili hilpeästi ja teki kevyen, ikäänkuin surisevaa hyönteistä karkoittavan liikkeen. Samalla viittasi hän palvelijoitaan hillitsemään kiivasta kiukkuansa englantilaista kohtaan.
»Te aiotte murhata minut, roisto!»
Herra Beaucaire kohautti ivallisesti hartioitaan. »Mitä puhetta! Ei toki! Murhata! Mikä sana tämmöiselle isännälle! Ei, ei murhaa, ainoastaan kunniattomuus.» Hän helkähti heleään nauruun. Oli kuin hän olisi koettanut saavuttaa sympatiaa.