Sormus

Kalifornialainen kertomus
Suomentanut
Juho Ahava
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1909.
Bret Harte (s. 1839), etevä pohjoisamerikalainen kirjailija, joka syvään paatokseen yhtyvällä humorilla esittää rehellisiä ja pelottomia kuvauksia villistä elämästä äärimmäisessä lännessä, Kalifornian kullankaivajamaassa, pelaajien, porttojen, pahantekijäin, karkeain ja paatuneiden ihmisten kesken. Hän säilyttää sielläkin uskon hyvän voimaan ihmisluonteessa; hän osottaa, kuinka kovettuneet seikkailijatkin heltyvät jaloihin tunteihin kohdatessaan jotakin puhdasta ja hienoa, johon eivät ole tottuneet: pikkulapsen avuttomuus saa heidät miettiviksi ja huolekkaiksi, nuoren kihlatun parin läsnäolo hyviksi ja iloisiksi. Tässä tarjotaan suomalaiselle lukijalle yksi hänen parhaimmista kertomuksistaan.
Aamun koittoa ennustava harmaa juova näyttäytyi jo sillä osalla taivasta, joka kaareutui Blazing Starin yllä. Vihdoin oli lakannut satamasta, ja uutisasutuksella herättiin tietoisina siitä, että oli alkanut uusi puhtauden aikakausi. Viljavat sadepuuskat olivat kokonaan poistaneet majojen eteen kertyneet roskakasat ja kaikellaiset jätteet ja antaneet aihetta toivoon, että jälleen tulisivat näkyviin kaikki ne veitset, tinamaljat ja muut talouskalut, jotka olivat olleet kateissa. Ja kerrottiinpa paikkakunnalla muutamasta, joka oli ollut liikkeellä varhain aamulla ja onnistunut löytämään suuren kappaleen kultakvartsia, jonka sade oli paljastanut sora- ja multapeitteestään. Kentiesi oli tästä löydettävissä syy siihen, että kaikki, jotka sadeaikaan olivat ulkona varhain aamulla, kulkivat allapäin ja kasvot syvämietteisen näköisinä ja kohottivat aniharvoin katseensa mustiin, sadevetisiin pilviin.
Cass oli tänä aamuna noussut sangen varhain, vaikkei hänellä ollutkaan mitään löytöaikeita mielessään. Muuan reikä hänen pienen majansa katossa — puutteellisuus, joka oli täydessä sopusoinnussa omistajan laiminlyödyn, huolettoman olennon kera — oli aiheuttanut, että hän oli herännyt jo neljän aikaan läpimärän peitteen alla ja vedentäyttämässä vuoteessa. Niitä muutamia tikkuja ja lastuja, joita hänellä oli, ei hän tahtonut sytyttää, ja saadakseen tulta, jonka ääressä voisi kuivailla vuodevaatteitaan, täytyi hänen kääntyä huolellisemman naapurin puoleen ja luottaa hänen apuunsa. Tämä asui aivan vastapäätä. Cass kulki suoraan kadun poikki, mutta pysähtyi yhtäkkiä. Aivan hänen edessään punertavassa vesilätäkössä loisti jotakin — epäilemättä kultaa! Mutta ihme kyllä ei se ollut mikään muodoton pala tavallista kvartsia, vaan palanen kultaa, josta kultasepän käsissä oli muodostunut sileä, kiiltävä sormus. Tarkemmin tutkiessaan huomasi hän sen sisällä kirjoituksen, joka kuului: Cass'ille — May.