Holladayn juttu

Salapoliisiromaani
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1909.
I. Salama kirkkaalta taivaalta II. Vaikuttavia asianhaaroja III. Juttu kärjistyy IV. Saan onnellisen päähänpiston V. Syön päivällistä tuntemattoman kanssa VI. Godfreyn ylistely VII. Neiti Holladay tulee oikulliseksi VIII. Salaperäinen kamarineiti IX. Tutustun monsieur Martignyyn X. Merkillinen katoaminen XI. Riisun naamarin viholliseltani XII. Cafe Jourdainissa XIII. Matkalla XIV. Osoittaudun huonoksi suojelusvartijaksi XV. Kaksin on parempi kuin yksin XVI. Leijonan pesässä XVII. Etretat XVIII. Huntu kohotetaan XIX. Jutun loppu
Salama kirkkaalta taivaalta
Toimiston ilmakehä ei ollut tänä aamuna yhtä miellyttävä kuin tavallisesti. Olimme kaikki saaneet raivata sinne tiemme läpi myrskyn, lumen, ravan ja lumirännän, jollaista ei tapaa muualla kuin keskellä maaliskuuta New Yorkissa, ja hyvä tuulemme oli tästä kärsinyt. Minun oli ollut mahdotonta saada ajuria, ja raitiotiejunilla, jotka yleensä olivat kovin myöhästyneet, vallitsi tietysti se tavallinen, välttämätön tungos. Seurauksena tästä oli, että minä tulin konttoriin puoli tuntia liian myöhään, ja astuttuani sisempään konttorihuoneeseen sain hämmästyksekseni nähdä Grahamin, vanhemman päällikkömme, jo istumassa työpöytänsä ääressä. Hän nyökäytti jotenkin lyhyesti hyvää huomenta.
»Olisi hyvä, jos katsoisitte läpi nuo Hurdin juttua koskevat paperit, Lester», sanoi hän ja ojensi ne minulle.
Otin ne ja istuuduin. Samassa temmattiin konttorin ulko-ovi taaskin auki tavattoman rajusti.
En ollut koskaan nähnyt Roycea niin syvästi liikuttuneena, niin ilmeisesti poissa suunniltaan kuin hän oli hyökätessään silmänräpäystä myöhemmin luoksemme kädessään sanomalehti. Hämmästyneenä sisääntulijan aikaansaamasta melusta käännähti Graham pöytänsä ääressä ja tähysteli ihmeissään häntä.
»Mitä nyt, John?» alkoi hän. »Sinähän näytät kovin liikuttuneelta. Mistä on kysymys?»
Royce levitti sanomalehden hänen eteensä pöydälle.