Svante Horn ja Lindbom

Kirj.
C. Georg Starbäck
Jyväskylässä, Jyväskylän Kirjapaino, 1892.
1. Juonittelua. 2. Vihollinen tulee! 3. Sormuksen voima. 4. Åsenhögaan. 5. Sormuksen omistaja. 5.
Juonittelua.
Näsin kappalaistilalla Källerydin pitäjäässä seisoi eräänä pyhäiltana Kesäkuun alkupuolella nuori tyttö ja odotti tuvan oven edustalla.
Sisältä kuului keskustelua, johon otti osaa kaksi korkeaa ja käskevää ääntä, jollaikaa tuvan vasemmalla puolella olevasta kamarista, jonka ovi oli raollaan, miehuullinen ääni hyräili virttä. Siinä oli kaksi vastakohtaa, jonka ilmaukset nyt ikäänkuin kohtasivat toisensa juuri sillä paikalla, missä nuori tyttö seisoi.
Tuvassa istui kappalaisen puoliso, rouva Sidonia, ja keskusteli edellisenä päivänä Jönköpingistä tulleen ystävänsä Elisabet Corelian kanssa. Ihan maallisista asioista he puhuivat, ja niin korkealla äänellä, että jokainoa sana kuului etehiseen. Tuvasta vasempaan olevassa kamarissa istui vanha, hurskas kappalainen, Gabriel Hagelman.
Oven takana seisova tyttö oli kaunis, mutta hänen suuret silmänsä ja hienot kasvonsa olivat ikäänkuin verhotut surumielisyyden ja pelon hunnulla, ja vähä väliä tunkeusi kyyneleitä hänen silmiinsä. Hän kohotti kätensä avatakseen oven, mutta antoi sen laskeutua alas. Hän kulki pari askelta ovelle päin, joka vei ulos etehisestä, ikäänkuin olisi aikonut luopua koko aikeestaan, mutta sitten kääntyi hän uudelleen ja kohotti kätensä, vaikka vain antaakseen sen jälleen vaipua alas.
Sillä välin taukosi virren veisuu, mutta tyttö ei sitä huomannut, ei myöskään että erinomaisen jalonnäköisen ukko-vanhuksen ihmeen ystävälliset silmät häntä taukoamatta katselivat, seuraten jokainoaa hänen pienintäkin liikettään.
Vihdoin avautui tuvan ovi ja samassa katosi ukkovanhuksen pää näkyvistä. Tuvan kynnykselle ilmausi rouva Sidonia. Tämä oli kookas, tuikeamuotoinen nainen. Hänen silmänsä olivat tuiman ankarat, hänen poskipäänsä luisevat, ja myssyn alta pistivät esiin hänen sysimustat hivuksensa, joiden mustuutta yksi ja toinen harmaa hapsi vain ikäänkuin oli lisäämässä. Hän muistutti enemmän ulkomaalaista kuin pohjanmaan naista. Hän olikin puolalaista kotoperää, erään vangiksi joutuneen puolalaisen tytär. Miten hän oli tullut naimisiin hurskaan papin kanssa, ei kukaan käsittänyt. Mutta naituna hän oli hänelle, ja siivo Gabriel sen kyllä tiesi.