Kalle Sarkkisen lapsuuden muistelmia

language: Finnish
Kirj.
C. O. Berg
Suomentanut Juho Reijonen
Porvoossa, Werner Söderström, 1890.
1. Vanhempani ja sisarukseni, kotini, eräät kekkerit ja särkynyt kahvikuppi. II. Enomme ja omenan varkaat. Ensimmäiset saappaani. Joulusaarna ja hupainen uni. III. Minä matkustan isoäitini luo lukemaan oppiakseni, saan puupukin leikkikalukseni ja kirjan, jossa on kukko ja se taas munii neljänneskopeikkaisia, ja — vitsoja. IV. Kotiin palaamiseni, kaksi odottamatonta seikkaa, täti Taava. Minä aion rumpaliksi ja menetän ensimmäisen hampaani. V. Ensimmäinen päiväni koulussa ja muutamia muistoja siitä. VII. Vapaaherratar ja hänen palvelijansa, minä teen tyhmyyden, toimitan huonosti asiani ja tutustun sen seurauksiin. Me rakennumme Viaporin linnan ja minä valmistan pelottavan kanuunan kuulan — lumesta. VII. Ensimmäinen käsitykseni Jumalasta; äiti kertoo meille kertomuksen kuolevasta hevosesta ja Jumalaa pelkäävästä kajuutan vartiasta, ynnä Waterloo'n tappelusta. VIII. Minä esiinnyn isäni palvelijana. Kertomus maaherran eväslaukusta. Onnistumaton koetus olla aikuisena ihmisenä. IX. Tapperin nimipäivälahja. Ajeluretki vaunuissa. Minä antaudun lääkärin toimeen. Kurjan surkea kalamatka. X. Lumipallo koulun luona. Minä kävelen puujaloilla ja lankean suulleni niiltä. XI. Käynti pöllön pesässä. Vahinko. Minusta tulee Roobin poika Kruuse. XII. Vahti ystäväni. Minä valitan hätääni sen ystävälle Jalolle. Kummallinen kelkalla ajaminen. Saataisin leikkiä ja ratsastus viheriäisellä nurmikolla. XIII. Ensimmäinen kaupunkimatkani ja mitä sillä minulle tapahtui.
Ensimäinen luku.
Vanhempani ja sisarukseni, kotini, eräät kekkerit ja särkynyt kahvikuppi.
Isäni oli nimismies ja maanviljelijä samalla kertaa, mutta kansa kutsui häntä yleiseen vallesmanniksi . Hän oli vakava ja tuima mies tavallisesti, mutta toisinaan oli hän hyvinkin hauska olossaan. Hänen piirinsä asukkaat pitivät hänestä paljon ja tuumailivat aina isästäni: meidän vallesmanni se ei ole mikään talonpoikain kiduttaja.