Intiaanipoika Pohjois-Amerikan aarniometsissä

Kirj.
Ch. A. Eastman
Mailta ja meriltä 35.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1915.
Esipuhe. Hakada — Surkuteltava Viimeinen . Lapsuuteni puutteet ja vaivat. Intiaanien sokerinkorjuu. Leikki ja urheilu. Metsiä samoilemassa. Hakadan ensimäinen uhri. Ensimäiset kulttuurivaikutelmat. Viiteselitykset.
Esipuhe.
Seuraavat kuvaukset esittävät lapsuudenajasta viidenteentoista
ikävuoteeni saamiani kokemuksia ja vaikutelmia. Olen kirjoittanut ne
etusijassa pikku poikaani varten antaakseni hänelle jonkinlaisen kuvan
raskasvaiheisesta ja seikkailurikkaasta nuoruudestani. Hän itse on
liian myöhäisen ajan lapsi voidakseen välittömästi ottaa vastaan villin
elämän vaikutelmia.
Hänelle, Ohijesa toiselle, omistan hartaalla halulla ja rakkaudella
tämän kirjani.
Toht. Charles A. Eastman (Ohijesa).
Hakada — Surkuteltava Viimeinen .
Mutta näytteleminen ei ollut ainoa taitomme. Me tutkimme myöskin
innokkaasti luontoa, koetimme perehtyä eläinten oloihin ja tapoihin
yhtä suurella tarkkuudella kuin te konsanaan syventymällä kirjoihinne.
Kansamme sankarit olivat esikuviamme, joita me jäljittelimme
leikeissämme ja joiden kaltaisiksi me tahdoimme tulla.
Kukaan ei osaa käyttää viittä aistiaan paremmin kuin erämaan lapsi.
Haistimme, makumme ja tuntomme, kuulomme ja näkömme — kaikki ne olivat
kehittyneet yhtä korkealle, ja muistimme me harjoitimme äärettömän
tarkaksi. Ajatellessani ensimäistä kasvatustani täyttää nytkin mieleni
lämmin kiitollisuudentunne.