Kuninkaan toverit

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Charles Deslys
Ranskan kielestä suomentanut Y. K. Koskinen
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1876.
I. Mitä muinoin kutsuttiin vapaaksi ateriaksi II. Kuningas, porvari ja runoniekka III. François Villon'in puolustuspuhe IV. Rautasormus V. Metsässä VI. Ensimäiset seikkailut VII. Vaatekauppias ja kaksi pyhissä-vaeltajaa VIII. Vapaa, mutta raivokas IX. Nikolaus Diesbachilainen X. Hedvig ja Magdalena XI. Fridolin XII. Toisesta luostarista toiseen XIII. Veli Starck XIV. Lähtö sotaan XV. Vihollisia, ystäviä XVI. Yksi vielä, jota ei odotettukaan XVII. Freiburg'in luostari XVIII. Kettu ja susi XIX. Rohkea, hirveä, hurja XX. Tappelu XXI. Lyon XXII. Italialainen valtioviisaus XXIII. Aquilar'in kreivi XXIV. Renato Lothringilainen XXV. Murten XXVI. Saint-Jacques kostetaan XXVII. Kaksi kuollutta urosta XXVIII. Päätös Viiteselitykset
Mitä muinoin kutsuttiin vapaaksi ateriaksi.
Mestari Klaus Gringonnaux, viinitarhuri-ammattikunnan syndiko eli vanhin Meung-sur-Loire'n kaupungissa, oli aikansa rikkaimpia porvareita.
Tänä aamuna Marrask. 27 p. 1475, hänen kaunis, ihkaten uusi kivikartanonsa, jonka kolmikertaisesta kattoharjasta espanjalaiset viirit tuulen suuntaa ilmoittivat, ja jonka kyljistä somat parvekkeet kadun kohdalta pistivät esiin, mutta joen puolella penger-lavat laskeuivat rantaan saakka, oli tosiaan pantu ylös alaisin kellarikerroksesta ullakkoon asti.
Arvoisa syndiko, melkoisesta lihavuudestaan huolimatta, juoksi edes takaisin, kantoi itse kellareista paraat viininsä, toi itse hienoimmat hedelmänsä ylisiltä ja poikkesi aina vähän päästä ruokasaliin jakaakseen jonkun uuden käskyn tai kehoittavan sanan puolisollensa, Leonarde'lle, sekä tyttärelleen, Gillette'lle, jotka kahden palvelijan kanssa, kiiruimman kautta puuhasivat oikeita juhlapäivällisiä.
Varmaankin varrottiin jotakin suuri-arvoista vierasta.
Mutta kyökissäpä vasta oli hyörinää ja pyörinää. Oli noudettu Orleans'ista kuuluisa Tailleverd, kuningas Kaarlo vainajan entinen kyökkimestari, joka joskus vielä suvaitsi luopua yksinäisyydestään, johtaakseen jonkun herkullisen juhlan lihavia valmistuksia.