Hypatia, eli Uusia vihollisia vanhassa hahmossa

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
eli
Uusia vihollisia vanhassa hahmossa
Kirj.
Englannin kielestä suomensi
O. E. Lampén
WSOY, Porvoo, 1908.
Johdatus.
1. Laura. 2. Kuoleva maailma. 3. Gootit. 4. Mirjam. 5. Päivä Aleksandriassa. 6. Uusi Diogenes. 7. Ne, joista pahennus tulee. 8. Itätuuli. 9. Jänne katkeaa. 10. Kohtaus. 11. Jälleen Laurassa. 12. Ilolehto. 13. Kuilun pohjalla. 14. Tenhottarien kallio. 15. Nephelokokkygia.
1. Venus ja Pallas. 2. Valon välähdys. 3. Prefektiä koetellaan. 4. Juutalaiset kristityitä vastaan. 5. Hän taipuu saadakseen hallita. 6. Ritarillinen piispa. 7. Pandemonium. 8. Nemesis. 9. Kadonneita lampaita. 10. Hypatia etsii ennusta. 11. Mirjamin juoni. 12. Tuhlaajapoika palaa. 13. Naisen rakkaus. 14. Nemesis. 15. Kukin omaan paikkaansa.
Kuvauksen viidennen vuosisadan elämästä täytyy pakostakin sisältää paljon sellaista, joka lukijasta tuntuu kiusalliselta, ja joka nuoren ja viattoman on parasta jättää kokonaan lukematta. Sillä on esitettävänä kammottava, vaikkakin samalla suurenmoinen aikakausi, yksi noita ihmiskunnan historian kohtalokkaita ja tärkeitä käännekohtia, jolloin hyveet ja paheet esiintyvät rinnakkain — toisinaan samassa henkilössäkin — mitä peittelemättömimmin ja voimakkaimmin. Sellainen ajan kuvaaja on sangen vaikeassa asemassa. Hän ei uskalla kertoa, miten huonoja ihmiset silloin olivat; häntä ei uskota, jos hän kertoo miten hyviä he olivat.
Nyt esilläolevassa tapauksessa tämä hankala asema on tavallista vaikeampi. — Kirkon synnit, vaikkakin katalat, olivat vielä sellaiset, että niistä voi sanoin puhua, mutta kuvaamaan kirkon vihollisen pakanamaailman syntejä on kerrassaan mahdoton ryhtyä. Kristityn kirkon puolustaja tulee siten säädyllisyyden vuoksi ajaneeksi asiaansa paljoa heikommin kuin olleet olot vaatisivat.