Hanhiemon satuja

Produced by Juha Kiuru
Kirj.
Charles Perrault
Suom. Tyyni Haapanen-Tallgren
WSOY, Porvoo, 1922.
Pieni Punahilkka. Siniparta. Hengetär. Saapasjalka-kissa. Peukaloinen. Tuhkimo. Riquet Töyhtöpää. Aasinnahka. Metsän nukkuva prinsessa.
Oli kerran pieni maalaistyttö, kaunein mitä kuvitella voi. Äiti oli häneen hullaantunut, ja isoäiti vielä enemmän. Tämä kunnon muori teetti tytölle pienen punaisen päähineen, joka sopi hänelle niin hyvin, että häntä kaikkialla nimitettiin pieneksi Punahilkaksi.
Eräänä päivänä äiti oli leiponut sämpylöitä ja sanoi Punahilkalle: Mene katsomaan kuinka isoäiti jaksaa, sillä kuulin että hän on ollut sairaana, ja vie hänelle sämpylä ja tämä voivakkanen.
Pieni Punahilkka lähti paikalla isoäitinsä luo, joka asui toisessa kylässä.
Metsän läpi kulkiessaan hän kohtasi susi-kuoman, jonka kovin teki mieli syödä hänet suuhunsa, mutta tuo ilkiö ei uskaltanut parin puunhakkaajan tähden, jotka olivat metsässä. Susi kysyi, minne hän oli matkalla.
Lapsi parka, joka ei tietänyt, että oli vaarallista pysähtyä kuuntelemaan suden puheita, vastasi: Menen katsomaan isoäitiä ja vien hänelle sämpylän ja voivakkasen, jotka äiti lähettää.
Asuuko hän kaukanakin? kysyi susi.