Aarniometsän tytär

Seikkailukertomus intiaaneista ja uudisasukkaista Pohjois-Amerikan vapaussodan ajoilta
Nuorisolle kertonut
Englannin kielestä suomentanut
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921.
I. Salon tyttö. II. Katsaus taaksepäin. III. Sankaripoika. IV. Matkalla. V. Onnettomuustoveri. VI. Vapaus taikka kuolema. VII. Turha toivo. VIII. Merkillinen kohtaus. IX. Kuuluisia uudisasukkaita. X. Urhoollinen Jack. XI. Ellinipsico maksaa velkansa. XII. Shawneen kosto. XIII. Erään hirvijahdin surullinen loppu. XIV. Raivoisa taistelu. XV. Kadoksissa ja löydetty. XVI. Kentonin seikkailut. XVII. Yllätyksiä. XVIII. Watangassa. XIX. Länsi herää. XX. Yöllinen seikkailu. XXI. Ampukaa, pojat, ampukaa! XXII. Jännittävä hetki. XXIII. Ratkaiseva taistelu. XXIV. Vae victis — voi voitettuja. XXV. Hyökkäys. XXVI. Luolassa. XXVII. Hurja taistelu. XXVIII. Turmiollinen viivytys. XXIX. Rohkea hyppäys. XXX. Epäilyttävä merkki. XXXI. Sankari ja sankaritar.
Sinertävä savu tuprusi hiljaisesti erään uudisasutuksen karkeatekoisten hirsimökkien savutorvista itäisen Tennesseen takalistosalolla. Metsä oli pukeutunut syksyn lukemattomiin värivivahduksiin, ja puiden luomassa hämärässä oli ilma suloista ja metsän tuoksua täynnä.
Jättiläispuiden siimeksessä käyskenteli huoletonna, sankko kädessään eräs nuori tyttö. Hän oli lähteelle menossa ja poimi nyt kukkia ja taitteli oksia ympäröivän ihanan luonnon kokonaan hurmaamana.
Pieni risahdus herätti hänet kumminkin äkkiä unelmista. Katkeavan oksan litinähän se kyllä vain oli, mutta rajasalon naiselle se saattoi merkitä paljonkin, ja Johanna Harrod oli täysiverinen aarniometsän tytär, alkuperäisen uudisasukkaan ja erämiehen lapsi. Seisoessaan siinä pähkinäpuun suojassa, tummana, solakkana, notkeana ja tarkkaavaisesti tähystellen, oli hän ihmeteltävän kaunis, ja yksinkertaisessa, kotitekoisessa puvussa näkyivät vartalon ääriviivat miellyttävän sopusuhtaisina ja kauniina.
Jonkun silmänräpäyksen seisoi hän näin paikallaan tutkien läheisiä pensaikkoja, ja äkkiä keksivätkin hänen terävät silmänsä erään pensaan takaa muutaman väijyvän intiaanin julmat, maalauksilla kaunistellut kasvot.