Kertoelmia

Kirj.
Cornelia Lewetzow
Suomensi Em. Tamminen
Porvoossa,
Werner Söderström,
1885.
Jouluvierailu. Knut Nielsen. Sokea sattuma. Biina neitsyt. Anna. Serkku. Elisabet.
Jouluvierailu.
Oh, sillä lapsella ei ole hätää mitään , sanoi muudan ruumiikas herra
välinpitämättömällä äänellä, osoittaen pientä mustapukuista poikaa,
joka seisoi nojautuneena suurta peiliä vasten ravintolan suuressa
salissa ja näytti niin eriskummaisen pieneltä sekä hyljätyltä;
siellähän on varoja.
Varoja tosin vähän on, vaan kuitenkin — ainoastaan viisivuotinen
ja ihan yksin maailmassa! niin, tiedättehän, että minä olen hänen
holhojansa.
Viimeinen puhuja oli varteva, tummanpuhuva mies, jolla oli
korkeapiirteinen muoto sekä viisaat, läpitunkevat silmät; hän ei
näyttänyt järin hellältä, mutta tuo voimakas ääni kuului kuitenkin
lauhkealta, kun hän, lapseen kääntyneenä, lausui:
Juo tuo pöydällä oleva lasillinen maitoa, poikani, ja seuraa sitte
minua. Sinun tulee nyt pysyä minussa, Erkki, ja totella minua,
ymmärrätkö?
Poika tyhjensi äänettömänä lasin, meni sitte ujostelematta holhojan
luo, katsoi häntä tuntehikkailla silmillään ja kurotti suunsa suuteloa
varten.
Mitä nyt? — ei, pikku räivä, se ei käy kontoon. — — Tuo ylöspäin
kääntynyt suu, jota äiti niin mielellään oli suudellut, sai kieltävän,
vaikka toki ystävällisen, lyönnin: Anna minulle kätesi. Ethän sinä,
toivoakseni, ole niitä, jotka itkuvirsiä vetelevät?