Nuoren tytön elämäntarina

Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Tanskankielestä suomentanut 10:nnestä painoksesta
Kuopiossa, U.W. Telén & C:o, 1905.
Sensuurin hyväksymä, 9 p:nä lokak. 1905, Kuopiossa.
Korkealla ullakkohuoneessa, jonka akkuna oli pimeään takapihaan päin, Adelgaden varrella, näin minä ensi kerran päivän valon. Äitini kuoli seuraavana vuonna. Isäni meni uusiin naimisiin, mutta pian hänkin kuoli. En tiedä heistä mitään, ei kukaan ole minulle kertonut äidistäni, ja äitipuoleltani olen vain kuullut, että isäni oli kelpo työmies.
Tuuli puhalsi vinkuen sisään halenneesta ruudusta, savu tuprusi uunista huoneeseen, eivätkä vähäiset puupalikat ottaneet edes kunnolla syttyäkseen. Vanha Dorthe, äitipuoleni äiti, istui uuninnurkassa jupisten itsekseen. Äitipuoleni kääräsi ison huivinsa hartioilleen ja läksi ansiolle hankkiakseen leipää meille kolmelle. Jospa minulla olisi vain itseni elätettävänä , mutisi hän, mutta kun on tuo vanha, avuton äiti ja tuo lapsikin vielä lisäksi taakkana . Hän meni, ja minä tunsin olevani taakkana sekä hänelle että itselleni. Vilusta väristen painauduin uunia vasten ja purskahdin itkuun.
Kesä tuli, ja pieni huoneemme kävi silloin niin kuumaksi, että siellä tuskin sai hengitetyksi. Minä seisoin tuntikausia tuolilla akkunan ääressä kurkistaen milloin alas pihalle, joka oli kuin kapea, syvä kaivo, milloin vastapäätä olevaan ullakkoakkunaan, missä riippui linnunhäkki, ja räätälinsälli istui pöydällä vihellellen työnsä lomassa kanarialinnulle. Kalpea ja laiha oli räätälinsälli ja niin oli hänen vaimonsakin. He ompelivat lakkaamatta, ehtivät tuskin syödä ja nukkua, mutta vaimolla oli kuitenkin aikaa suudella ja taputella pientä, punatukkaista poikaansa, ja, niin köyhiä kuin he olivatkin, sai lintu kuitenkin joka sunnuntai sokeripalasen ja pieni poika vehnäkyrsän.
Minä nyykäytin päätäni tuolle pienelle pojalle, mutta häntä kiellettiin nyökkäämästä takaisin, sillä äitipuoleni ja räätälinsällin vaimo olivat epäsovussa keskenään. Sitä paitsi oli poika puhdas ja siististi puettu, eikä minun laiseni huonosti hoidettu pieni tyttö sopinut hänelle seuraksi.