Kolme tyttöä tuntureilla

E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Antti Rytkönen
Kariston nuorisokirjoja N:o 5.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1916.
Kuinkako tuumasta tuli tosi?
Se kävi itse asiassa yhtä helposti kuin lapasien paikkaaminen kuutamossa.
Olen uskonut ja uskon sallimukseen, sillä kaikki kävi aivan kuin ikivanhoista ajoista olisi määrätty niin käymään. Meille ratkaisu ei tosiaankaan tuottanut mitään vaikeuksia. Mutta isillämme ja äideillämme kyllä oli omat epäröimisensä.
Olisiko nyt niin merkillistä, jos kolme nuorta tyttöä — kyllin vanhoja lisäksi — viettäisivät muutamia kesäviikkoja yksin tunturituvassa!
Susanna oli todellakin kuukausi sitten täyttänyt kahdeksantoista vuotta, Dorthe oli seitsemäntoista vuoden ja kolmen kuukauden ja minä kuudentoista vuoden ja kahden kuukauden ikäinen. Jos olisimme olleet aivan nuoria, esimerkiksi viisitoista-vuotiaita, niin asianlaita luonnollisesti olisi ollut toinen, Nyt saatoimme kaikin puolin selviytyä erinomaisesti omin neuvoin.
En kuolemaksenikaan olisi muistanut, kuka sen ajatuksen ensiksi keksi, Seikka oli vain se, että olimme rahapulassa. Olisimmehan mielellämme menneet tuntureille, kuten säätyläisperheet näin yleiseen viettävät kesäänsä, Mutta jos vain hiemankin tuntui tunturin tuulahdusta, alettiin heti puhua kalleudesta. Isä rypisti kulmakarvojaan ja sanoi ei , kohta kun minä mitä varovimmin olin ruvennut vetämään virttä — kävelyretkistä, tunturi-ilmasta ja muusta sellaisesta. Ja äiti ei hiiskunut sanaakaan, mutta pudisti päätänsä.