Matka Indiaan

Kirj.
E. M. Forster
Suomentanut
Väinö Nyman
Esipuheen kirjoittanut
Anders Österling
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928.
Esipuhe Moskea Luolat Temppeli
Esipuhe
Mitä India on merkinnyt ja merkitsee yhä Englannille kirjallisenakin riistomaana, ei voida lyhyesti määritellä; siitä saa riittävästi ainesta tutkimuksiinkin. Kun ei yhteiskunnallinen eikä sielutieteellinen harrastus enää saa tyydytystä oman kansan piiristä, löytää se heti uusia ikuisesti polttavia arvoituksia merten takaa; kun mielikuvitus tuntee olonsa ahtaaksi pienellä emäsaarella, se saa rajattoman liikkumatilan suurella idän niemimaalla. Mikä jonkin toisen maan kirjallisuudessa leimattaisiin eksoottiseksi hurjisteluksi, muuttuu englantilaisen runoilijan käsissä keisarikuntaa läheisesti koskevien asioiden luvalliseksi tutkimiseksi. Sen jälkeen kuin Kipling loi angloindialaisen kirjallisuuden hylätäkseen sen myöhemmin, on hänen sijalleen alituisesti ilmestynyt uusia kertojia, joilla ei tosin ole hänen voimakasta neroaan, mutta useinkin tarkempi huomiokyky ja terävämmät mielipiteet.
Uusin näistä on E.M. Forster. Hänet tunnetaan huolellisena ja älykkäänä englantilaisen keskiluokan kuvaajana, mutta nyt hän on ensi kerran siirtänyt kertomuksensa puitteet Indiaan. On selvää, että Forsterin A passage to India (Matka Indiaan) on herättänyt Englannissa erikoista mielenkiintoa. Se ei ole ainoastaan harvinaisen taitavasti kirjoitettu romaani, vaan samalla tieteellisen tarkka tutkielma rotujen ja uskontojen yhtymyksestä; tuskinpa brittiläisen hallinnon ja alkuasukasvastustuksen välistä laukeamatonta jännitystä olisikaan voitu kuvailla puolueettomammin kuin tässä on tapahtunut. Kirjan takaa häämöttää hyvin laajakatseinen mies, jonka tekemät johtopäätökset ovat erittäin harkittuja. Luultavasti Forsterista olisi tullut Englannin tuomarikunnan ylpeys, ellei hän olisi mieluummin ruvennut kirjailijaksi.
Meidät viedään pieneen kaupunkiin, jota Forster nimittää Chandraporeksi, mutta jota ei kuitenkaan sennimisenä löydetä kartasta. Se sijaitsee Hindustanissa Gangesjoen varrella, ja sen asukkaina on sekä muhamettilaisia että hinduja. Ylintä brittiläistä hallitusvaltaa edustavat tässä kaupungissa niin sanottu kollektori eli veronkantaja, joka on maaherran alainen, pormestari ja poliisipäällikkö. Nämä kaksi viimeksimainittua virkamiestä ovat myös englantilaisia. Kuten niin monet muut indialaiset kaupungit, Chandraporekin näyttää mudasta ja liejusta rakennetulta ja lukuunottamatta paria mogulien aikuista huvimajaa siellä on hyvin vähän nähtävää: vain soikea auringon paahtama Maidani, myymälöitä, joissa ihmiset tungeksivat, pieniä temppeleitä ja moskeoita, ja brittiläisten huviloita ylhäisen eristetyissä kortteleissaan. Etelästä siintävät Marabar-vuoret, joissa on salaperäisiä luolia. Tähän kaupunkiin saapuu pari englantilaista naista vierailulle; rouva Moore, äskettäin nimitetyn pormestarin, herra Heaslopin, äiti, ja neiti Quested, josta laskelmien mukaan pitäisi tulla pormestarin puoliso. Molemmat ovat tavattoman innostuksen vallassa ja haluavat kiihkeästi tutustua oikeihin indialaisiin.