Hunnutettu nainen

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
E. T. A. Hoffmann
Kariston 1 markan romaaneja 33
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1919.
Mikonpäivänä, juuri kun karmeliittiluostarin iltasoitto julisti rukoushetken alkavan, kiitivät komeat, neljän postihevosen vetämät matkavaunut jyristen ja rämisten pitkin pienen puolalaisen rajakaupungin L:n katuja ja pysähtyivät viimein vanhan saksalaisen pormestarin talon edustalle. Uteliaina pistivät lapset päänsä ulos ikkunasta. Talon emäntä nousi istumasta ja heittäen ompeluksensa pöydälle huusi viereisestä huoneesta kiirehtivälle puolisolleen kiivastuneena:
Taas tulee vieraita, jotka luulevat hiljaista kotiamme majataloksi, eikä siihen ole muuta syytä kuin talomme tunnusmerkki. Mitä varten käskitkään uudestaan kullata sen kivikyyhkysen, joka on ulko-oven yläpuolella?
Vanha pormestari hymyili viekkaasti ja merkitsevästi, mutta ei vastannut. Heti paikalla hän oli riisunut yltään yönutun ja pukeutunut juhlatakkiinsa, joka tämänpäiväisen kirkossakäynnin jälkeen vielä riippui hyvin harjattuna tuolin selkänojalla. Ja ennenkuin hämmästynyt rouva ehti suutaankaan avata tehdäkseen kysymyksiä, seisoi pormestari, samettilakki kainalossa, niin että hänen hopeanvalkoiset hapsensa kimalsivat iltahämärässä, jo vaununoven edessä, jonka muuan palvelija oli sillä välin aukaissut.
Vaunuista tuli esille vanhanpuoleinen nainen, harmaa matkaviitta yllä, ja häntä seurasi kookas, nuorekas naishenkilö, jonka kasvot olivat tiheästi verhotut. Jälkimäinen ei nähtävästi olisi jaksanut omin voimin liikkua, vaan nojasi pormestarin käsivarteen ja astui horjuen sisälle.
Heti kun hunnutettu vieras oli päässyt huoneeseen, vaipui hän kuin tainnoksissa nojatuoliin, jonka talon emäntä oli miehensä viittauksesta kiireesti työntänyt hänen taakseen. Toinen tulijoista virkkoi hiljaa ja hyvin alakuloisena pormestarille:
Voi tuota lapsirukkaa! Minun täytyy arvatenkin jäädä vielä hetkeksi tänne hänen luokseen.
Ja samalla hän rupesi riisumaan matkaviittaansa, jolloin pormestarin vanhempi tytär riensi hänelle avuksi. Kohta tuli nyt näkyviin hänen nunnapukunsa ja rinnassa säteilevä risti, josta kävi selville, että hän oli erään cisterciläisen nunnaluostarin abbedissa.