Kultakuoriainen y.m. kertomuksia

Kirj.
Edgar Allan Poe
Suomentanut
Yrjö Kivimies
Runot kääntänyt
Yrjö Jylhä
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1927.
Edgar Allan Poe. Kultakuoriainen. Tarina Rosovuorilta. Sfinksi. William Wilson. Musta kissa. Ligeia. Kuilu ja heiluri. Tohtori Tarrin ja professori Fetherin systeemi. Usherin talon häviö.
Niistä harvoista amerikkalaissyntyisistä kirjailijoista, joiden maine ja — mikä merkitsevämpää — taiteellinen vaikutus on kantautunut valtameren yli vanhaan Eurooppaan, on Edgar Allan Poe mainittava ensimmäisellä sijalla. Hänessä on Amerikka maksanut takaisin maanosallemme hituisen suuresta kulttuurivelastaan, vieläpä kahdella kirjallisuuden alalla: lyriikan ja kertomataiteen.
Poe syntyi Bostonissa v. 1809 ja kuoli Baltimoressa v. 1849. Se maailmanmaine, minkä hänen runoutensa hänen kuolemansa jälkeen saavutti, käänsi kirjallisuudentutkijain uteliaan huomion siihen omalaatuiseen ihmiselämään, joka sisältyy mainittujen rajavuosien väliin ja joka tuntuu tarjoavan niin sovittamattomia vastakohtia ja niin vaikeasti ratkaistavia ongelmia. Siinä kuvassa, minkä eri elämäkerran kirjoittajat antavat Poe'sta, onkin usein vain ääripiirteistä yhtäläisyyttä — mielikuvitus on kehittänyt eri suuntiin runoilijan elämäkerran tarjoamaa ainehistoa. Toiselta puolen on epäilemättä hänen persoonallisuuteensa liittyviä sairaalloisia piirteitä romanttisesti liioiteltu, toiselta puolen on Poen »kunnian» pelastamisen tarkoituksessa harjoitettu epähistoriallista kaunomaalausta. Mutta miten erilaisia Poe’sta annetut kuvat lienevätkin, luemme niistä kuitenkin aina kaksi tosiasiaa: onneton ihminen, suuri taiteilija!
Runoilijan isä David Poe oli vapaussodasta tunnetun irlantilaissyntyisen kenraali Poe’n poika. Hän oli, jouduttuaan epäsäännöllisen elämäntapansa johdosta erilleen suvustaan, mennyt naimisiin englantilaissukuisen näyttelijättären kanssa ja myöskin itse antautunut teatterin palvelukseen. Heidän toinen poikansa oli Edgar. Sekä David Poe että hänen vaimonsa kuolivat molemmat samana vuonna, 1811, keuhkotautiin. Kaksivuotias Edgar joutui varakkaan richmondilaisen tupakkakauppiaan Allanin perheeseen kasvatiksi. Hänen kasvatusvanhempansa pitivät hyvää huolta hänen koulunkäynnistään ja lähettivät hänet myöhemmin Englantiin täydentämään opintojaan. Amerikkaan palattuaan jatkoi hän lukujaan mm. Virginian ja Charlottesvillen yliopistoissa, harrastaen etenkin ranskan ja latinan opintoja. Hän oli omaksunut rikkaan nuorenmiehen elämäntavat ja tuhlasi mm. pelivelkoihinsa runsain käsin kasvatusisänsä varoja. Viimemainittu, kyllästyneenä Poe’n tuloksettomiin, loppumattomia varoja kysyviin opintoihin, kieltäytyi kustantamasta kasvatuspoikansa jatkuvia yliopistolukuja ja pani tämän konttorityöhön liikkeessään. Tuleva runoilija ei kuitenkaan voinut kauan kestää konttorikirjojen ääressä, vaan pakeni kasvatusisänsä luota ja värväytyi sotilaaksi. Uudella toimialallaan ei Poe päässyt kersantin arvoa pitemmälle, mutta keksi sensijaan näihin aikoihin itsessään runoilijan. Salanimisenä julkaisi hän v. 1827 runokokoelman »Tamerlane and other poems» (»Tamerlan ja muita runoja») sekä kaksi vuotta myöhemmin uuden täydennetyn painoksen tästä esikoisteoksestaan. Tällä välin oli Poe uudelleen sopinut kasvatusisänsä kanssa, joka lähetti nuoren runoilijan West Point'in sotilasakatemiaan. Täällä osoitti Poe erinomaisia taipumuksia matematiikkaan, mutta hänen hillitön luonteensa joutui ristiriitaan koulun järjestyssääntöjen kanssa ja sotilasakateemikon ura katkesi kesken. Kasvatusisä, joka vaimonsa kuoltua oli mennyt uusiin naimisiin, ja saanut omia lapsia, osoittautui haluttomaksi avustamaan tämän koommin kasvatuspoikaansa, joka nyt sai aloittaa kynällään sitkeän taistelun olemassaolosta. Ensimmäinen menestys tässä miltei epätoivoisessa kamppailussa jokapäiväisestä leivästä kohtasi Poe’n, kun hän v. 1833 sai 100:n dollarin palkinnon eräältä baltimorelaiselta lehdeltä parhaasta lehden kilpailuun jätetystä kertomuksesta. Koeteltuaan turhaan saada kustantajaa näihin aikoihin kirjoittamilleen kertomuksille hankki Poe itselleen niukan toimeentulon sanomalehtien toimittajana ja avustajana. Paitsi kaunokirjailijana esiintyi hän toimittamissaan tai avustamissaan lehdissä myöskin arvostelijana lausuen pelottomasti julki mielipiteensä silloinkin, kuu se kulki ajan vallitsevaa suuntaa vastaan. Poe’n terävät, kaukonäköiset kritiikit, joiden täyden arvon vasta myöhempi aika on todennut, esiintyivät hänen aikalaisilleen ylen mielivaltaisina ja kohtuuttomina ja hankkivat hänelle joukon leppymättömiä vihamiehiä, jotka eivät ainoastaan vaikeuttaneet hänen taisteluaan leivästä, vaan ulottivat kostonsa hänen kuolemansa jälkeiseenkin aikaan, sepitellen, kuten kirjailija Gristvold, alentavia, totuudesta poikkeavia kuvauksia hänen elämästään ja luonteestaan.