Marsin sotavaltias

Kirj.
Edgar Rice Burroughs
Englanninkielestä suomentanut
Alpo Kupiainen
Kariston nuorisonkirjoja 47.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1923.
I. Iss-virralla II. Vuorten sisuksissa III. Auringon temppeli IV. Piilolinna V. Kaolin viertotiellä VI. Sankarina Kaolissa VII. Uusia liittolaisia VIII. Haaskaluolien läpi IX. Keltaisen kansan keskuudessa X. Vankilassa XI. Runsauden holvi XII. Kulje nuoraa myöten! XIII. Magneettivipu XIV. Ratkaisu XV. Palkinto XVI. Uusi hallitsija
Iss-virralla
Dorin laaksossa, unohdetun Korus-järven tulipunaisia rantaniittyjä reunustavan metsän pimennossa, Marsin kuiden kiitäessä meteorimaista rataansa alhaalla kuolevan tähden taivaalla, hiivin varovasti aavemaisen hahmon jälessä, joka ilmeisesti liikkui huonoilla asioilla, sillä hän pysytteli huolellisesti synkimpien varjojen peitossa.
Kuuden pitkän marsilaisen kuukauden ajan olin harhaillut kammottavan Auringon temppelin läheisyydessä. Siellä, hitaasti kiertävässä komerossa, syvällä Marsin pinnan alla virui prinsessani kuin haudassa — elävänä vaiko kuolleena? Oliko kiukkuisen Phaidorin murha-ase osunut rakkaimpani sydämeen? Vain aika antaisi siihen kysymykseen varman vastauksen.
Minun oli odotettava kuusisataakahdeksankymmentäseitsemän Marsin päivää, ennenkuin kopin ovi uudelleen joutuisi tunnelin pään kohdalle, jossa viimeksi olin nähnyt iki-ihanan Dejah Thorisini.
Tämä aika oli puolivälissä, tai olisi huomenna, mutta se näky, joka oli kohdannut katsettani, juuri ennenkuin tupruava savu sokaisi silmäni ja se kapea rako, josta olin nähnyt Heliumin prinsessan koppiin, sulkeutui erottaen meidät toisistamme kokonaiseksi pitkäksi Marsin vuodeksi, oli vielä muistissani elävänä ja kirkkaana, himmentäen kaikki sitä ennen ja sen jälkeen sattuneet tapahtumat.