Tarzanin pedot

Kirj.
Edgar Rice Burroughs
14. englantilaisesta painoksesta ( The Beasts of Tarzan ) suomentanut
A. J. Salonen
Kariston nuorisonkirjoja 36
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1923.
I. Lapsenryöstö II. Autiolle saarelle jätettynä III. Viidakon otteluita IV. Sheeta V. Mugambi VI. Kauhea laivamiehistö VII. Petos VIII. Kuolemantanssi IX. Ritarillisuuttako vai roistomaisuutta? X. Ruotsalainen XI. Tambudza XII. Musta heittiö XIII. Pako XIV. Yksin viidakossa XV. Ugambia alas XVI. Yön pimeydessä XVII. Kincaidin kannella XVIII. Paulvitsh suunnittelee kostoa XIX. Kincaidin loppu XX. Jälleen viidakkosaarella XXI. Viidakon laki
Lapsenryöstö
Koko asia on hämärän peitossa , sanoi D'Arnot. Olen saanut mitä varmimmalta taholta kuulla, ettei poliisilla eikä yleisesikunnan erikoisasiamiehillä ole vähintäkään aavistusta, kuinka se on tapahtunut. Mitä he tietävät — mitä yleensä kukaan tietää — supistuu siihen, että Nikolas Rokoff on päässyt pakoon.
John Clayton, Greystoken loordi — hän, joka oli ollut Apinain Tarzan — istui ääneti ystävänsä, luutnantti Paul D'Arnotin huoneessa Pariisissa ja tuijotti miettivästi moitteettoman kiiltävän kenkänsä kärkeen.
Hänen mieleensä nousi monenlaisia muistoja, kun hän sai kuulla, että hänen perivihollisensa oli paennut ranskalaisesta sotilasvankilasta, jonne hänet oli tuomittu elinkaudeksi apinamiehen todistuksen nojalla.
Tarzan ajatteli, kuinka pitkälle Rokoff oli kerran mennyt syöstäkseen hänet kuolemaan, ja hän käsitti, että tuon miehen tähänastiset teot eivät epäilemättä olisi mitään verrattuina hänen pyrkimyksiinsä ja suunnitelmiinsa nyt, kun hän taas oli vapaa.