Esko Virtalan esittämiä kertomuksia

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström, 1889.
Kinkeritalossa. Ulosotto. Kylän mahtavin. Kesäilta. Kuulutuksen otossa käynti. Vanhan kansan mies.
Lehtovaaran talossa oli varsin vilkas elämä muuanna syyskuun iltana. Väkeä liikkui edestakaisin kartanolla, pakinoiden ja keskustellen. Ainahan sitä puhetta piisasi; millä oli mitäkin selitettävää ja kyseltävää. Väkijoukossa näkyi vanhaa ja nuorta, ukkoja ja akkoja, miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä sekä lapsia. Mikä milloinkin katsahti järvelle, jotta eikö siellä vielä ala odotettavia tulioita näkyä. Kahden puolen porstuaa oli väkeä kosolta, mikä seisoen, mikä istuen; ja siitä välistä tuli yhä sisään kansaa, millä kontti selässä, millä mytty käsissä; ja toisia taas meni ulos.
Poikaset mellastivat kovasti, löivät painia, inttivät ja väittivät ja pahaa elämää pitivät. Heidän hurjimmallaan ollessansa huudahti äkkiä joku: Olkaapa hiljaa, pojat! Lehtolainen tulee.
Vaan ennenkuin kerkesivät asettua, tuli Lehtovaaran isäntä heidän likelleen ja huudahti: Olkaapa vähän vähemmällä, pojat! Kun sattuisi pastori seurueineen nyt tulemaan tänne, niin kovinhan rumalta näyttäisi, kun te tuolla lailla meluaisitte.
Kohta herkesivätkin pojat rähisemästä, vaan joku heistä tuumasi kuitenkin isännälle: Tottahan sitä silloin älytäänkin hiljaa olla, kun rupiaa heitä näkymään tuleviksi. Eiväthän he nyt ole kuulemassa kuitenkaan.
Lehtolainen katseli alas mäkirinnettä ja polkua pitkin, joka laskeusi pellon kuvetta myöten järvelle päin.
Eipä heitä jo ala näkyä , sanoi muuan mies häntä läheten.
Eipä näy. No, onhan tuota matkaakin. Lienevätköpä sitä paitsi kovin aikaisin joutuneet lähtemäänkään: Onhan saattanut olla paljon väkeä ja sitä myöten toimitustakin viimme kinkeripaikassa. Mutta kyllä heidän näistä puolin pitäisi alkaa tulla. — Miten lienevät tytöt kahvensa kanssa joutuneet!
Tulen juuri köökin puolelta. Näkyi siellä pannu tulella olevan.