Titanicin perikato / Romantillinen kuvaus "Titanic"-laivan haaksirikosta yöllä vasten 15 päivää huhtikuuta 1912

Produced by Tapio Riikonen
Romantillinen kuvaus Titanic -laivan haaksirikosta yöllä vasten 15 päivää huhtikuuta 1912
Pelastuneitten kertomusten ja muitten luotettavien lähteitten perusteella laatinut
Helsingissä, Kirjakustantamo Into, 1912.
I. Matkustuskuume. II. Matkalla Englantiin. III. Lumoava kovanonnen tuoja. IV. Ennätysmatka. V. Näkymättömiä yhdyssiteitä. VI. Tuhonsaattaja. VII. Huhtikuun 14 ja 15 päivän välinen yö 1912. VIII. Kauhea sekasorto. Titanicin kuolinhymi nuotteineen. IX. Elämä pelastusveneissä ja hukkuvien hätä niitten ympärillä. X. Pelastus tulee. XI. Paremmat ihmisyystunteet. XII. Kärsimykset ja surut muuttuvat iloksi. Titanicin haaksirikossa olleet suomalaiset.
Matkustuskuume.
Kevät teki tuloaan Suomeenkin. Päivä päivältä nousi aurinko yhä korkeammalle. Yhä lämpimämmin nuoleskelivat sen säteet sitä metsän peittämää vuorenharjannetta, jonka juurella Onni Laurilan lapsuudenkoti sijaitsi.
Harjanteen kummallakin puolella lirisivät jo pienet purot, hajottaen sisällyksensä sinne tänne laaksoon Laurilan talon ympärillä. Taloa läheisillä pelloilla alkoi lumivaippa jo tulla raskaaksi ja märäksi. Pellonojistakin kuului jo hiljaista lorinaa, kun vesi jään alatse pyrki läheistä järveä kohti. Itse järvenkin jää oli jo hyvin haparaa; siellä täällä pilkisti sula vesi esiin, ikäänkuin tervehtien kevätauringon ystävällisiä säteitä.
Sydänpäivällä alkoi harjanteen itäosasta lähtevä pieni Vuolukoski pitää ennestään tuttua kohinaansa, jota Onni lapsena oli niin ihaillut. Jäänlohkare toisensa jälkeen syöksyi siitä alas.
Tuli aikainen kevät harvinaisen kovan talven jälkeen. Ympäri koko Suomenniemen kävivät sen uutta elämää luovan vaikutuksen merkit yhä näkyvimmiksi. Muuttolinnut palasivat etelän maista, routa suli maasta ja puut kävivät hiirenkorvalle. Kevät, tuo ihmeellinen Pohjolan kevät, oli taas tullut…
On ilta. Aurinko tekee laskuaan. Punertavana ja hohtavan säteilevänä valoi se kultaavaa loistoaan järven takana olevan mahtavan petäjikön latvojen lomitse ja kuvasi järven pintaan ihmeellisen kauniita väriloistojaan. Taivaan ollessa idässä teräksensininen, vaihteli siinä taivaankaaren kaikki värit, kunnes ne viimein läntisellä taivaanrannalla olivat ikäänkuin yhtenä tulimerenä. Kun tuo hehkuva tulipallo viimein katosi harjanteen taakse, muuttuivat nuo loistavat värit vähitellen hämäriksi. Ja iltahämyn jälkeen tuli yö, varhainen ihmeellinen kevätyö, täynnä haavelua elämästä ja onnesta, tuon lyhyen ja kaiholla odotetun kesän herttaisesta tulosta…