Maahengen uskossa

Kirj.
Eero Eerola
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1911.
Maahengen uskossa. Maa sekä maamies. Olkaa maalle uskolliset, veljeni. Metsähenki. Metsässä. Hautausmaa. Puniken uni. Mustikki. Sepän Kaunikki. Fiina. Mitä Kankaanpään Malakias pääsiäisenä päätti. Miten Heiskas-Taavetin talo nousi. Kuosmasen kaalikset. Maahenki . Seppälän Aapo.
Maahengen uskossa.
Aikana, jolloin ihmisjärjen hurjalle lennolle alkaa näyttää miltei kaikki mahdolliselta, jolloin keksijäneron terävä huomio tunkee kirkkaana säteenä luonnon jumalallisten voimien valtakuntaan, niin aikana, jolloin ei ainoastaan inhimillinen aatos korkeuksia kiidä, vaan jopa ihminen itsekin omilla luomillaan koneilla todella lentää avaruudessa, lintuna liihoittelee ihanissa ilmoissa, aikana sellaisena pyrkii useinkin pohja ja kivijalka unohtumaan. Ollaan kuin suuren, hirvittävän korkean pilvenpiirtäjän katolla, tutkitaan katto, kestääkö se, mutta onko perustus laskettu kalliolle, onko kivijalka pettämätön, sitä tuskin kukaan enää muistaa ajatella.
Lukemattomat oudot ja hämmästyttävät keksinnöt kaikilla aloilla, ovat viimeisinä vuosikymmeninä temmanneet elämän pyörän entistään paljon kiivaampaan vauhtiin. Ne ovat suorastaan mullistaneet entiset elämän tavat ja menot. Pyrkimys elämän onneen — sitä kohtihan ihmiskunta aina on tavoittamat — ei ole enää pyrkimystä astumaan yli oman kynnyksen, ihmisen korkeimpana onnena ei enää ole herttaisa, kotoinen rauha, kodin tunne oman alla orsihirren, vaan paljon näkyvämpi, paljon kouraantuntuvampi on nyt elämän arvon mittaaja. Ja sen uuden, kovan ja häikäisevän kaikkivaltiaan nimi on — raha. Jota enemmän sitä alkaa liikkeeseen joutua, jota helpommaksi sen saaminen käy, sitä suuremmaksi kasvaa halu sen tavoittamiseen, ja sitä suurempia ja mahtavampia kansanliikkeitä ja luokkataistelulta se näyttää nostavan. Ja sen houkutus on aiheuttanut arveluttavia muutoksia yhteiskunnassa, varsinkin eri elinkeinojen väliseen suhteeseen. Kauppa, teollisuus ja keinottelu riistävät työvoiman maanviljelykseltä, jossa ei irtainta rahaa niin paljon liikutella. Niiden houkutellessa keksittiin yht'äkkiä maatyön suunnaton raskaus ja maanviljelyksen kannattamattomuus. Suomen suot odottavat kuivaajia, Suomen korvet kääntäjiä ja takaavat vielä miljoonille asukkaille varman jokapäiväisen leivän. Ja kuitenkin pakkautuu suuret joukot maatyöväestöä kaupunkeihin ja tehdaspaikkoihin vaikertelemaan työnpuutetta ! Ei suinkaan se osoita ihastusta maanviljelykseen! Ei, maahenki on sairasvuoteellaan. N.k. yleinen mielipide ei tätä sairasta suinkaan nostanut ole, se on aina pyrkinyt katselemaan sitä herrahtavasti, vähän niinkuin ylhäältä päin ja puhuttelemaan sitä niinkuin ainakin yksinkertaista, hyväntahtoisentuhmaa moukkaa . Eikä sen, maahengen, omassakaan talossa kaikki kynnykset puhtaita ole, itse maalaisväestön maataomistavassakin osassa havaitaan maatyötä halveksivaa henkeä. Moni talonpojan poika on ollut hyvinkin herkkä heittämään kirveen ja kuokan, ja samaten tytär lypsinkiulun, kun on ollut vähänkin vihiä jostain muusta työstä joko omassa tai vieraassa maassa. Se on enemmän vetänyt, vaikka se ehkä onkin ollut ainoastaan hetkellistä ja lyhytaikaista. Se on sitten saattanut jättää tekijänsä lakoissa ja työnseisauksissa nääntymään ja katkeroitumaan yhteiskuntaa kohtaan. Kokonaan toisellaisissa olosuhteissa, uuden elämän viekoittavissa pyörteissä kadotetaan lopulta siveellinen tarmokin. Näin syntyy yhteiskunnallinen kurjuus ja rappeutuminen.