Kalevala näyttämöllä: III sarja (of 3)

Sovittanut
Helsingissä,
Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö,
1911.
Sitä kuusta kuuleminen,
jonka juurella asunto.
Näyttämö kuvaa helkanurmea , jonka vasemmalla puolen on metsä,
oikealla järvenranta. Taustassa laululehto , jonka muodostaa perällä
kasvava uhrikuusi ja kaksi sen kahden puolen, hiukan etualalla siitä,
kukkivaa pihlajaa. Puiden alla puoli-ympyrässä laulupaadet .
Laululehdon takana synkkä vainajien karsikko jonne tiet kahden
puolen laululehtoa.
Puvusto kalevalainen, lausujilla nykyaikainen karjalainen. Valaistus vaihteleva eri näytelmien hengen mukaisesti.
( Kuoro paikallaan uhrikuusen alla. Valaistus: riutuva iltapäivä.)
Kasvatti emo kanoja,
suuren joukon joutsenia,
kanat aialle asetti,
joutsenet joelle saattoi;
tuli kokko, niin kohotti,
tuli haukka, niin hajotti,
siipilintu, niin sirotti
yhen kantoi Karjalahan,
toisen vei Venäjän maalle,
kolmannen kotihin heitti.
Minkä vei Venäehelle,
siitä kasvoi kaupanmiesi,
minkä kantoi Karjalahan,
siitä se Kalervo kasvoi;
kunkapa kotihin heitti,
se sikesi Untamoinen
ison päiviksi pahoiksi,
emon mielimurtehiksi.
Untamoinen verkot laski Kalervon kalavetehen; Kalervoinen verkot katsoi, kalat konttihin kokosi.
Untamolan uljas uuhi
söi Kalervon kaurakylvön;
Kalervoisen kärtsä koira
repi uuhen Untamolta.
Untamo uhittelevi
Kalervolle veljellensä,
surmata su'un Kalervon,
lyöä suuret, lyöä pienet.
Tuli Untamon urohot,
saivat miehet miekka vyöllä,
kaatoivat Kalervon joukon,
su'un suuren surmasivat,
talon polttivat poroksi,
tasoittivat tantereksi.