Kaunosielu

Kuvaus
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1904.
Senssuurin hyväksymä, 31 p. Lokakuuta 1904, Helsingissä.
I. Lyijykammio II. Raha III. Lehtipurjeessa IV. De profundis V. Matkamies
— Taateleita! Arbuusia! Krimin omenia!
Pieni matalakattoinen kamari oli täynnä lääkkeiden ja sairasvuoteen lemua. Viheriävarpunen hyppeli häkissään levottomasti edes takaisin, kynttiläjalkojen lasiset kalvostimet kilisivät itsestään ikäänkuin näkymättömien käsien koskettamina, ja ahdas ilmareikä ikkunan luona ulvahteli välistä aivan kuin kaikki kuolleiden henget olisivat sen ulkopuolella iloaan pitäneet. Talvinen aurinko oli juuri mennyt mailleen, sen jälkeenjättämä soihtu valaisi huoneen kelmeällä, kaamealla valolla, joka heijastui peilistä kattolamppuun, kattolampusta lääkepulloihin, lääkepulloista jokaisen huoneessa olijan kasvoille, jättämättä mitään paikkaa peittoon. Oli kuin olisi kalma itse tehnyt tuloaan tähän tuskasta ja ahdistuksesta väräjävään ilmapiiriin.
— Taateleita! Arbuusia! Krimin omenia!
Äiti heittelihe rauhattomasti vuoteellaan. Kumartuneena hänen ylitsensä seisoi Anni, joka pyyhki hänen otsaltaan kylmän hien pisaroita ja piti huolta, etteivät väkevät sinappikääreet päässeet hänen ympäriltään liukumaan. Kun Erkki heitä molempia sängyn pääpohjista katseli, näytti hänestä aivan kuin olisi Anni ollut jättiläisnainen, joka vuoren kolosta löytämäänsä sairasta lasta henkiin herätteli.
Äiti oli käynyt niin kummallisen pieneksi ja vähäpätöiseksi. Koko tuo suonikas, jäntevä ja ikäänkuin terävistä luunystyröistä kokoonpantu ruumis, joka niin kauan oli kärsinyt, taistellut ja ainoastaan jonkun salaperäisen mahtikäskyn voimasta pystyssä pysynyt, oli nyt taudin hivuttavan tuskista vetäytynyt yhteen käppyrään ja näytti peiton alla niin surkean vaivaiselta ja hauraalta kuin posliininukke, jota vaikutusta vielä valkeat kädet ja läpikuultaviksi käyneet kasvot enensivät. Esiinpistävä leuka tunki punakukkaisen peiton alta kuin piikki; ohut kyömynenä ja törröttävät poskipäät muodostivat sen kanssa ristin, jonka yli harvat hapset hopeaisena sädekehänä kohosivat.