Onnen orja

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Eino Leino
1913.
Pikajuna syöksyi halki Tyrolin.
Alpit olivat jo puolipäivästä saakka alkaneet piirtyä taivaanrannalle suurina, hohtavina, valkoisina möhkäleinä. Ensin yksitellen kuin etuvartiat, sitten rivittäin kuin jääkäriketjut, vihdoin loppumattomina jonoina kuin todellinen jättiläis-armeija, alku-aikojen kimalteleva ritaristo.
Olikin sattunut mitä ihanin päivänlasku.
Valahdellut sieltä täältä taivaan kultainen valkeus vuorten soliin. Kirkastanut milloin palasen tuollaisen Hiitolan sankarin lumisesta pantsarpaidasta, milloin etäisen, yksinäisen esitaistelijan jäisen kypärtöyhdön.
Ja keskellä tätä kaamoittavaa, haudanhiljaista luonnonleiriä kiemurteli matala, kääpiömäinen juna kuin sievä sisilisko, vilahdellen pitkiä vuorenrinteitä myöten, sukeltaen tunnelista tunneliin, kohoten aina korkeammalle, jättäen aina syvemmät kuilut kupeilleen.
Mutta vasta nyt, illan hämärtyessä, saivat alpit juhlallisimmat ääriviivansa.
Nyt näyttivät ne todellakin uhaten valmistuvan taisteloon.
Valon väkeviä sankareita ne olivat. Yön valtoja vastaan ne taistelivat.