Hopeaviulu

Runoja
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1928.
Kevätyön laulu Gondoolilaulu Niinkuin ruohon ja reseedan tuoksu Laulu ulapalta Läheisyys Armahtava yö Mysterium Meri lepää
Nuoruus Tulivuoren laulu Hautauspäivä Unessa Kätketty rakkaus Yöllinen ajo Pilvikuvat Kauhun maa Aamutaivas Tuskallinen rakkaus
Hopeaviulu Peilikammio Äänetön maa Haavaisin siivin Kevätlegenda Kummallinen satu Kuunvalossa Sininen hämärä Alakuloinen oodi Sokko
Omenapuun alla Ikkunat auki on aamun tuuleen Helluntaivirsi Ilta Uskollisuus Lapsi Aamu Lipas Lapsen uni Rukoilevat silmät
Kädet ihanan viileät, aavistettavat koko rannan raukeaksi on hyväilleet. Maan ruoho rukoilee, puut himmeät huokaa: — Levon autuus, rauha suloinen meille suokaa! Me olemme ikävästä sairahat ja hyvin, hyvin väsyneet.
Oi suokaa meidän itsemme unhoittaa ja sulaa meren, pilvien harmauteen kuin huulet huuliin yhtyvät suudellessa, povi poveen vaipuu suuressa rakkaudessa! — Ken murtaa rajat, jotka ahdistaa? Koko maailma kuolee kaipaukseen.
Kuu kaita lailla gondoolin ui illan tummaan sinehen. Kaikk' avaruuden aallot hengittävät. Ja tähdet pienet, kirkkahat kuin suomut kultakalojen yön verkon silmukoissa kimmeltävät.
Sa, joka juoman tulisen mun kanssain unelmissa joit, oi nouse ilon, huimauksen laivaan! Mun suuni hehkuu suudelmin — kuin kukat poimia ne voit ja heittää sinisyvyyksihin taivaan.
Niinkuin ruohon ja reseedan tuoksu on sinun rakkautesi. Kirkas naurunhelinä kiirii jälkiä askeltesi.