Satu sydämestä ja auringosta

Kirj.
Elina Vaara
Porvoossa, Werner Söderström Oy, 1925.
Kaukaiset metsät. Satu sydämestä ja auringosta. Mennyt suvi. Lumikkosydän. Järvellä. Hiiden hovi. Syysromanssi. Saaren soittaja.
Karnevaalihuume. Käsky — kielto.. Kuolleet. Judithin tuska. Villiviini.
Puutumus. Hiljainen huone. Akordi. Hiljaisimmat. Hartaus. Keväthämärä.
Blayn prinssi. Trubaduurilaulu. Aavelinna. Suleika. Yö keitaalla. Oi Sulamith, on päivät hämärtyneet. Netkron sadusta.
Kevät. Kultaiset pallot. Kellastuneesta vihkosta. Katkenneiden pilarien kaupunki. Tähtisumua. Uneksijat. Puistokuja.
Keskiyöllä ikävään ma havaan, sateen lauluun ikkunani avaan. Sydän valittaa. Siellä sananjalat viherjäiset, sinikellot, punakämmekkäiset vavisten nyt vartoo kuolemaa.
Siellä syksy mustan tulvan lailla hautaa metsät, joissa huolta vailla häipyi suven kuut. Haavanlehdet maahan varisevat, raskasmielisinä huokailevat tuuleen tummat, rakkaat havupuut.
Kuule, sadeyö, kun kuiskaan sulle: katoovaisuudesta voitko mulle laulun virittää, jok' on sinipunainen ja musta, jok' on täynnä murheen huumausta — laulun, jonka voi vain nyyhkyttää!
Oli kerran kuninkaantalo, missä yö oli päivinkin. Ei tulvinut koskaan valo sen synkkiin saleihin. Ah, tummat uutimet häilyi siell' edessä ikkunain; mut auringonikävä säilyi yhä sielussa prinsessain.