Arkielämää

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Anna Kurimo
Sortavalassa, Karjalan kirjakauppa- ja kustannusliike, 1906.
Katsoppas kuinka kirkasta vesi on! Voi aivan selvään eroittaa kivet pohjassa! huudahti Erik ihastuksissaan ja kumartui veneen laidan yli.
Hän ja hänen kaksoissisarensa Anna olivat juuri mieluisalla soutoretkellään kahdenkesken.
Heidän isänsä oli Vesterlångan kirkkoherra. Pappila sijaitsi kauniilla paikalla, Helsinglandin kauneimman järven, laajan Långsjön rannalla.
Lapset veneineen olivat kulkeneet etäälle kodista. He soutelivat nyt hitaasti pitkin Braxenlahden tyyntä vedenpintaa. Ei näkynyt jälkeäkään ihmisasunnoista. Lahtea varjostivat lehtevät rannat ja salmi, joka johti siihen varsinaisesta Långsjö-järvestä, oli niin kapea ja kiemurteleva, että sitä oli vaikea huomata. Sisarukset olivat ikäänkuin eroitetut maailmasta. Ainoastaan yhdessä kohden, mistä joku vuosi sitten oli metsä palanut, oli ranta aukea. Tuli oli kuitenkin huomattu heti alussa ja rajoitettu ulkonevaan niemeen. Siellä hohtivat nyt puolukat punaisina mustien kantojen välissä.
Oi Erik, ajatteles, että on jälellä vaan muutamia viikkoja, kunnes sinun täytyy lähteä kouluun, sanoi Anna huoaten. Kuka sitten soutelee ja leikkii minun kanssani? Uh! Älä nyt ajattele mitään ikävää , vastasi poika. Keksikäämme sen sijaan jotakin oikein hauskaa. Minä tunnen haluavani jotakin erityistä ja tavatonta juuri nyt. Etkö sinä voisi ehdottaa jotakin?
Poimisimmeko puolukoita palaneelta niemeltä , ehdotti hän.
Ei, se on niin tavallista. Keksi jotakin parempaa!