Hirvenhovissa: Kertomus

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertomus
Kirj.
Kolmannesta ruotsinkielisestä painoksesta suomentanut
Sortavalassa, Karjalan Kirjakauppa- ja Kustannusliike Oy, 1905.
Sensuurin hyväksymä. Joensuussa, Heinäkuun 22 p:nä 1905.
Ensimmäinen Luku.
Oli varhainen syysaamu Hirvenhovin tilalla.
Kartanon pitkän päärakennuksen kaikki ikkunat hohtivat nousevan auringon valoa heijastaen.
Nuori nainen, Elisa Spitzenholdt, tuli veräjälle ja alkoi ripotella leivänmurusia varpusille, jotka heti lensivät parvihin hänen ympärilleen. Hänen ryhdissään samoin kuin kasvonpiirteissäänkin ilmeni jotakin voimakasta, joka muistutti muinais-skandinavilaista naista, jotain joka herätti sekä luottamusta että kunnioitusta. Häntä katsellessa ei tullut panneeksi erityistä huomiota hänen ikäänsä. Elisa Spitzenholdt'in olennossa oli jotain nuorekasta mutta samalla kypsynyttä ja sellaisena hän viehätti.
Linnut ahtautuivat yhä tiheämmin hänen ympärilleen, ne melkein rohkenivat syödä hänen käsistään.
Kun tyttönen oli jakanut heille kaikki, katselivat lintuset häntä päät kallellaan helmimäisillä silmillään, ikäänkuin ihmetellen, että kemut jo olivat lopussa. Silloin hän hymyili ja sanoi lempeästi toruen: