Soitannollisia satuja ja jutelmia
Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Elise Polko
G. W. Edlund, Helsinki, 1880.
1. Violetta 2. Kesäyö-unelma 3. Joulujuhla metsässä 4. Stabat mater dolorosa 5. Ludvig van Beethoven 6. Harmonikan keksintö 7. Lumikukkanen 8. Leikkikumppanit 9. Kadonneet tähdet 10. Ensimmäisen satakielen kuolema
Pari penikulmaa Wienin kaupungista on pieni kylä, jonka nimen minä olen unhottanut; mutta sen en luulekaan tekevän mitään, sillä ainoastaan yksi niin ihana kylä on koko mailmassa. Mäellä seisoo kirkkonen, metsäruusut ja muratit suikertelevat ylös sen harmaita muureja myöten ja ikkunoihin katselevat tiheimmästä pensastosta valkoiset, sievät, matalat huoneukset nöyrinä niinkuin hurskaat rukoilijat. Koko tätä rauhan sijaa ympäröivät vanhat, korkeat lehmus- ja kastanjapuut.
Kyläseurakunnan lukkarin asunto oli viehättävin kaikista, siinä kun se ikään kuin kukkain verhoamana lepäsi erillään muista taloista. Näitä kukkia hoiti ja huolteli vanha lukkari juuri kuin elämänsä korkeinta iloa; ja kaikkein näiden ruusujen, orvokkien, liljain ja tulpanien keskellä oli kasvanut kukkanen kaikista kaunein: hänen tyttärensä Violetta. Uskollisen elämäntoverinsa hän hautasi, kun lapsensa oli kuudennella vuodella; sepä oli haikein suru koko hänen elämässään, joka muuten niin hiljaa ja rauhallisesti oli vierinyt eteenpäin kuin juokseva puronen. Mutta hänellä oli myös aina rinnallaan ollut muuan ihmeellinen ja voimallinen lohduttajatar, joka häntä jokaisen vastuksen, jokaisen murheen yli hellin käsin kannatteli, joka hänet armaasti syliinsä otti, kun hänen uskollinen vaimonsa oli silmänsä sulkenut; sen lohduttajattaren nimi oli Musika , ja se se oikeastaan olikin hänen sydämensä hehkuvalla lemmellä rakastettu, ainokainen haltijatar.
Muuan toinen kallis tavara oli hänellä asuinhuoneensa nurkassa, nimittäin vanha klaveri; ja tässä tuo vanha kanttori seurusteli suuren Bachin ja Händelin henkien kanssa, oli juttelussa vanhain Italian mestarien kanssa ja onnellista oloa nautti siinä tenhopiirissä, joka hänelle oli avautunut.