Vallankumouksen vyöryssä: Novelli

Sinulta, Minna Canth, olen elämäni ensi herätyksen saanut. Sinun nerosi on minut työhön kannustanut oikean ja kauniin palveluksessa. Sinä olet meidän nuorten tienviittoja, sinä, joka jo sivistyksemme aamusarastuksessa uskalsit kirjoittaa:
»Teidän lakinne ja oikeutenne, – ne piti minun juuri ampua!»
Elviira Willman-Eloranta.
Luutnantti Evgenj Lvovitsj Kohanski,
(Подпор. Евгень Лвовичъ Коханскій)
oli 19 vuotinen uneksija; joka jo aikaisin oli vihkiytynyt vallankumoukselle. Lähtiessään, kuten luuli, ystävällisille laivoille, joutui hän ansaan, ja sai antaa nuoren henkensä ihanteittensa puhtauden pantiksi Viaporin kapinassa 1906.
Luutnantti Arkadj Petrovitsj Jemeljanoff,
(Подпор. Аркадь Петровичъ Емеляновъ).
iloinen, eloisa toimenmies, joka ei ollut ennättänyt lailliseen ikään, ennen kun sai kaatua taantumuksen veristen paalujen ääreen Viaporin kapinassa 1906.
Pienen rantakaupungin kirkkoa vastaan sijaitsi kaupungin rauhaisin ja kaunein tontti. Hiljaista, ruohon peittämää sivukatua päin oli rakennettu talo, joka sisälsi viisi huonetta, suuren, läpi rakennuksen ulottuvan kyökin vanhanaikuisine leivinuuneineen ja muuripatoineen. Päässä oli kaksi kamaria. Porstuata vastaan, kyökin toisella syrjällä, oli kamari ja rakennuksen perällä oli suuri sali kolmine ikkunoineen.
Tässä talossa asui Elma iso-äitinsä hoitamana.
Suku oli vanhaa talonpoikaisjuurta, jonka eräs jäsen, Elman iso-äidin isä oli saanut Talousseuran palkinnon suoviljelyksestään. Tämä iso-äidin isä oli ollut tarmokas mies, suuren talonsa hän oli pannut ensi luokan kuntoon, rahaa hän oli koonnut sekä avioliitollaan että maanviljelyksellään. Lapsilleen hän oli jättänyt melkoisen perinnön.