Saarelaiskuvia II

Kirj.
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1922.
Hurjia hevosia. Liiva-Simo osti ja möi jollan. Sumussa. Susi saaressa. Kuollut vaalipappi. Kullakin oma kolyyminsa. Eräs hyljeretki. Sankari. Kuninkaan luotsi. Itan kuolema. Kielilläpuhuja.
Eivät ne ole jäät meressä enää sellaisia, mitä olivat ennen minun
nuoruudessani ja vielä noin viitisenkymmentäkin ajastaikaa takaperin.
Ei sinnepäinkään!
Nyt sattuu joskus harvinaisuutena että ajetaan hevosella yli meren
Suomesta Viroon ja päinvastoin. Enimmät talvet ovat niinsanottuja
rikostalvia.
Toista oli ennen.
Niin kauas kuin minä muistan ja minkä muistan lapsena vanhoilta
kuulleeni, kun ne juttelivat, mitä olivat kuulleet isiltään ja
isoisiltään, olivat rikostalvet ennen niin harvinaisia, että
suurena ihmeenä sellaisista kerrottiin ja niiden mukaan määrättiin
muiden tapahtumain aika. — Se oli niin ja niin monta vuotta ennen
rikostalvea , tai: niin ja niin monta vuotta jälkeen rikostalven ,
sanottiin aina.
Mutta entä nyt!
Joka talvi on rikostalvi.
Siitä syystähän niitä ei ole hevosiakaan koko Pitäjässä ollut
viimeisinä aikoina, ja jo parin kolmen vuosikymmenen aikana, kuin yksi
talvella tai ei sitäkään. Siihen aikaan oli hevonen jokaisessa vähänkin
paremmassa talossa, toisissa kaksikin, niinkuin tässä meillä ja parissa
muussa talossa.
Ja toista ne olivat ne sen ajan hevosetkin!