Uotilan isäntä: Rikosjuttu Suomesta

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
E. Nervander
Suomennos
Ensimmäisen kerran julkaissut K. E. Holm 1870. Digitalisoitu vuonna 1906 ilmestyneestä toisesta painoksesta.
Tähän kertomukseen on aiheen antanut eräs synkkä tapahtuma, joka tapahtui kuudettakymmentä vuotta sitten Etelä-Suomessa ja jonka pääpiirteet sittemmin tämän kirjan tekijälle suullisesti esitettiin. Kertomus syntyi ruotsiksi, mutta julkaistiin ensiksi suomeksi v. 1869, joihin aikoihin salanimenä käytin unkarinkielistä sanaa: Emlékyl , joka suomeksi merkitsee: muistoksi.
Suomennoksen toimitti hyväntahtoisesti eräs ystäväni. Sen tunnustivat meidän silloiset parhaimmat kielentuntijamme kuuluvaksi etevimpien teosten joukkoon, mitkä silloisella suomenkielen kehityskannalla voitiin aikaansaada. Kielen puhtaus, sujuvuus ja rikkaus hankkivat tälle pienelle kertomukselle sen kunnian, että sitä ruvettiin käyttämään suomenkielen opinnoissa Unkarin pääkaupungin yliopistossa. — Uotilan isännän osaksi on tullut sekin etu, että Kansanvalistusseura v. 1883 suositti sitä maamme kansankirjastoihin sopivana luettavana otettavaksi.
Tästä jo aikoja sitten loppuun myydystä kertomuksesta ilmestyy nyt uusi painos, jonka kieliasua ensimäisen painoksen suomentaja on korjaillut suomenkielen nykyisen kehityskannan vaatimusten mukaan. Minun velvollisuuteni on nyt julkilausua sulimman kiitokseni tälle nuoruuteni ystävälle, joka, suomentamalla Uotilan isännän sekä Honkain tarinat nimiset kuvaelmani, oli ensimäinen sillanrakentaja , joka minun saattoi suomenkielisen kirjallisuuden alueelle.
E. Nervander.
Uotilan isäntäväki.
Uotilaksi nimitetään erästä yksinäistä taloa lähellä valta-maantietä kaukana ylämaassa. Entisinä aikoina talo oli ollut herraskartanona, mutta kertomuksemme aikana eli joku kymmenkunta vuotta takaperin sitä hallitsi muuan sangen varakas ja arvossa pidetty talonpoika.
Maantien puolelta tuota vanhanaikaista, punaiseksi maalattua, kahdenkertaista rakennusta ympäröitsi tiheät, ei kuitenkaan järin korkeat männyt ja kuuset, joitten välitse oli suora maantielle johdattava tie laitettu. Tällä taholla olivat pirtin ikkunat, sekä moniaat aitat, jotka seisoivat ruohokentän ympärillä päärakennuksen edustalla. Vastaisella puolella oli tarharakennukset ja niiden alla talon avarat vainiot, joidenka takaa havumetsä kohosi synkkänä ja jylhänä. Tämän metsän halki kävi tie Uotilasta muutamille taloon kuuluville salopelloille, jotka olivat puolen peninkulman päässä siitä.