Kotipoluilta III: Pieniä kertoelmia

Kirj.
Emil Lassinen
Porvoossa,
Werner Söderström,
1897.
Kun Kirsti todisti väärin. Lampiniemen Kristian. Pikku Jaakon muistoksi. Naimapuuhia. Perhevirkistyksiä. Helmilän Hilma. Leenan Kasperi.
Kun Kirsti todisti väärin.
Ei Kirsti lainkaan erehtynyt, vaikka ensin luuli. Jäykkälän isäntä se
itse oli, joka asteli polkua myöten ylös, suoraan porraslautaa kohden.
— Tuokohan sillä lie asiana? Voi herra sentään, kun piti joutua
näkemään sinne. Jos siitä vielä viedään…
Kirsti ryhtyi hätimmiten siivoomaan mökkiä. Siirti luudan kynnyksen
alta syrjään, pyyhki lavitsaa ja peitti sängyn.
— Varhain isäntä on liikkeellä. Istukaa, vaikka täällä on kaikki niin
huonossa siivossa.
— Ei koreus syödä kelpaa.
Jäykkälän isäntä istui lavitsalle, ryki siinä ja yritti puhella kylän
kuulumisia, mutta niin laimeasti ja väkinäisesti, että puhe pian
sammui. Kirstinkin kurkkuun tarttuivat sanat kiinni. Tuntui niin
tukalalta ja rauhattomalta mielessä.
— Kirsti, sinulla on huono mies.