Kotipoluilta IV: Pieniä kertoelmia

Kirj.
Emil Lassinen
Porvoossa,
Werner Söderström,
1898.
Halla. Kaksi markkaa. Kesäinen kertomus. Lompakko. Kaksi hääiltaa. Tyhjää varjoa vain. Surman sijoilla. Taistelu ja voitto. Maailmankiertäjä. Heikkas-ukon romaani.
Halla.
Se oli Esteri nuorimman tytön eellimäinen, ja se oli semmoinen
virmakka, hoikka ja lapsellinen. Moitittiin aina että hän nauroi liian
paljo ja ajatteli liian vähä. Sellainen ominaisuus on monella tytöllä,
niinkauan kuin nuoruuden kevät kestää, mutta sitte seuraa useinkin
säälimätön halla, joka kylmettää juuria myöten kaikki lapsellisuudet,
kaiken hentouden.
Niin kävi Esterinkin. Toimeentulo kotona oli niin tukalaa, se vaati
yhtämittaista raatamista, väsymättömyyttä. Edistyminen oli sula
mahdottomuus, pellot olivat siksi pienet, kiinnitysvelka siksi suuri.
Kiitti Luojaa, että sai ulosteot ja velankorot vuosittain suoritetuksi
ja että sai selvän leivän ravinnoksi. Tavaran kokoomisesta,
vaurastumisesta ei puhettakaan.
Kun Esteri oli viidentoista vanha ja kun vanhimman jälkimäinenkin tytär
jo oli joutunut miehelään, alkoivat isä ja äiti tuon tuostakin
viittailla siihen suuntaan, että he mieluimmin jo luovuttaisivat talon
hallinnon pojalle ja antautuisivat eläkkeelle. He olivat aikansa
seisoneet etumaisina taistelijoina, ponnistelleet, hikoilleet, heillä
oli oikeus jo hellittää, sillä uupumus alkoi tuntua luissa ja
jäsenissä. Nuoremmat ja väkevämmät voimat olivat velvolliset astumaan
heidän sijalleen olemassaolon taistelurintamaan. — Mutta tuon Esterin
tähden tarvitsisi kestää vielä; jokunen vuosi, sanoi äiti… se on niin
erilainen, niin ajattelematon ja arkatunteinen. Kun tulee miniä taloon,
niin…
Syvä huokaus keskeytti ajatuksen. Äiti tiesi omasta kokemuksestaan,
mistä merkityksestä hallinnon luovuttaminen tuli olemaan Esterille.
Kahdentoista vuotias Miina, nuorin lapsista, oli toisen luontoinen, ja
se voisi jäädä isän ja äidin hoitoon, jos olot kiertyisi kylmiksi,
mutta Esteri, arkatunteinen ja lapsellinen Esteri, sen kanssa oli
vaikeinta.