Uusi tulevaisuus

Kolme kertoelmaa
Kirj.
Helsingissä, Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa. 1908.
Uusi tulevaisuus Tasainen maa Sydäntarina
Aape epäröi kauan. Hänen kyllä teki mieli mennä tervehtimään tyttöä, sillä hän oli melkein varma, että heidän molempien matka veti samaan, mutta toisaalta hän pelkäsi loukkaavansa sivistyneiden tapoja, ja siksi hän ponnisteli mielitekoaan vastaan. Vihdoin, kun jo oli taivallettu kaksi aseman väliä ja kun kolmas jo oli puolimenossaan, loppui hänen malttinsa, hän astui vaunun toiseen päähän, jossa tyttö istui selin häneen, teki kumarruksen ja kysyi, hienostelevaa ääntä tavoitellen.
— Ollaanko menossa seminaariin?
Tytön suu vetäytyi hauskaan hymyyn, kohteliaassa kumarruksessa oli jotakin kallellaan.
— Ollaan, jos ei tie nouse pystyyn. Entä te?
— Sama matka ja samat ehdot.
Silmänräpäyksen ajaksi levisi Aapen kasvoille miettivä ilme, joka loi miellyttävän leiman koko hänen henkilöönsä. Pitkähköt kasvot näyttivät myötätuntoisilta, älykkäiden silmien tuijottaessa harhailevasti eteensä.
— Miks'ette istu? virkkoi tyttö, jolta ei jäänyt huomaamatta ilmeen vaihdos.
Aape teki taasen mauttoman kumarruksen ja asettui istumaan vastapäätä olevalle tyhjälle penkille. Kumarrusta tehdessä hukkui miellyttävä ilme hänen kasvoiltaan, sijaan tuli jotakin itsetietoista, joka ei vaikuttanut edullisesti. Tyttö oli kotvan vaiti. Hänen suurissa silmissään kuvastui epätietoisuudesta johtunut painostus ja alakuloisuus. Aape vainusi mistä painostus johtui, mutta hän ei tahtonut siihen ensiksi koskettaa, hän vain katseli vaunun ikkunasta ulos elokuun tummaan yöhön, kunnes tyttö alotti puhelun.