Sophokles

Kirj.
Emil Zilliacus
Suomensi
Runot suomentanut
O. Manninen
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1920.
Opettajalleni ja ystävälleni Ivar A. Heikelille
I. Kreikalainen tragedia. II. Aiskhylos. III. Sophokleen elämä ja toiminta. IV. Aias. V. Elektra. VI. Trakhiin naiset. Philoktetes. VII. Antigone. VIII. Kuningas Oidipus. IX. Oidipus Kolonoksessa.
I. Kreikkalainen tragedia.
Sophokleen murhenäytelmät ovat monessa suhteessa kreikkalaisen tragedian huippukohta, pitkän kehityksen korkein saavutus. Ainoastaan jos jonkun verran tuntee tätä kehitystä, voi niitä oikein arvostella, samoinkuin yleensä, jotta oikein ymmärtäisi ja osaisi arvostaa kreikkalaista murhenäytelmää, tulee muistaa että tragedia kehittyi jumalanpalvelukseen kuuluvasta koorilaulusta. Lähemmät tragedian syntyä koskevat asianhaarat ovat peittyneet hämärään. Antiikin omat tiedonannot siitä ovat sekä niukat että keskenään ristiriitaiset, ja huolimatta kaikesta vaivasta ja tarkkanäköisyydestä, jota nykyaikaiset muinaistutkijat ovat omistaneet tämän kysymyksen tutkimiseen, odottaa se vielä ratkaisuaan.
Aristoteleen mukaan »dithyrambin esilaulajat» panivat alulle tragedian, ja toisessa paikassa hän sanoo, että tämä sai alkunsa satyyrinäytelmästä; nämä lauseet ovat aina viime vuosiin asti olleet kaikkien tätä kysymystä koskevien tutkimusten lähtökohtana. Dithyrambi oli dionysolainen koorilaulu ja Dionysos itse kasvullisuuden ja hedelmällisyyden jumala, jonka hurjamenoinen palvelus sisälsi siemenen miimillisiin lauluihin, tansseihin ja kisoihin, jotka ylistivät ja havainnollistuttivat hänen taisteluitaan ja kärsimyksiään, hänen ilmestymisiään ja tuhoutumistaan. Tragodia merkitsee pukkilaulua, ja nimen on selitetty johtuvan koorin pukkia muistuttavasta satyyripuvusta. Tosin ei satyyreilla, näillä Arkadian pukinmuotoisilla metsän ja vuoren hengillä, ollut alkuaan mitään tekemistä Dionysoksen kanssa, mutta on otaksuttu että satyyrikoorit myöhemmin astuivat dionysolaisen dithyrambin palvelukseen. Kun sitten johtaja, esilaulaja, vapautui koorista ja otti esittääkseen soolo-osia, saattoi hänen ja koorin välillä sukeutua vuoropuhelu, ja kun edelleen sisällystä laajennettiin käsittämään aiheita muistakin jumalais- ja sankaritaruista, oli tragedia valmis ensimäisessä, alkuperäisessä muodossaan.