Tulevaisuudenunelmia

Kirj.
Emilie Flygare-Carlén
Suomentanut
Tuovi Halla
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1917.
I. Vanhempien kesken. II. Mitä aviopari saa nähdä kävellessään pihlajametsikköön. III. Konny. IV. Rahankeräys kansakoulun hyväksi. V. Miten eri tavoin saman asian voi käsittää. VI. Kohtalo kiirehtimässä. VII. Mitä sattui oikeaan aikaan. VIII. Häämatkalla. IX. Appivanhempien luona. X. Edelleen samoissa oloissa. Xl. Sigesbergissä oleskelu loppuu. XII. Jäähyväiset ja kotiintulo. XIII. Kotoista järjestelyä. XIV. Miten vaimon onnistuu miellyttää miestään, miellyttämättä häntä liiaksi. XV. Miten Konny sovittaa yksityiset ja perheelliset tunnonvaivat. XVI. Halveksitulle ruustinnalle tunnustetaan suuri pätevyys. XVII. Onnellisen miehen onnettomuus. XVIII. Jälleen Sigesbergissä. XIX. Ensimäiset vastaanottavaiset. XX. Parooni Sigesmundin kirje puolisolleen. XXI. Suuren päivän aattona ja sen jälkeen. XXII. Menneisyys ja mitä tuleva oli. XXIII. Yksinäisellä saarella. XXIV. Oikealla tolalla.
Vanhempien kesken.
— Kuulehan, Louise, olenpa, totta vieköön, lopen väsynyt tähän ilveeseen! Jätinhän valtion palveluksen ja tärkeät toimeni siinä uskossa, että jo ansaitsisin lepoa. Asetuin vanhoilla päivilläni perintötilalleni nauttimaan siitä pikku tyydytyksestä, että saan ystävilleni ja matkustavaisille näyttää kokoelmiani ja esi-isieni muotokuvia. Heistä ei yksikään olisi uneksinutkaan totella omaa lastansa, mutta minuapa ei kohdellakaan heidän poikanaan, ei, minut tilataan tänne pieneen, epämukavaan Kronebyhyn, missä ei ole puhettakaan tavallisista mukavuuksistani. Ja miksi? Nuoren naisen katselmusta toimittamaan! Nuorena pyysin ystäviäni tarkastamaan hevosta, jonka aioin ostaa, mutta silmät olisin hävennyt päästäni, jos olisin pyytänyt vanhempiani tulemaan tänne tarkastamaan sinut , ennenkuin kosin.
Vaimolleen vanha parooni Sigesmund von Z. uskoi nämä ajatuksensa. Mutta kun hän näki rouvan vielä hienolle ja sileälle poskelle nousevan ruusut niin kauniit, kuin nuorena neitona ennen, riensi hän parhaansa mukaan siloittamaan närkästystänsä siitä, että hänen ei annettu rauhassa huolehtia velvollisuuksistansa komeassa Sigesbergissä, vaan että hänet oli pyydetty tänne täyttämään velvollisuutta, joka hänestä näytti aivan tarpeettomalta. Hänen mielestään ei näet Muhammedin ollenkaan tarvinnut tulla vuoren luo, kun kerran pikku tyttölapsi vuorelta voi tulla Muhammedin luokse! Mutta siinähän juuri onnettomuus onkin, että on poikia, joilla on suurempi valta isänsä suhteen kuin kaikilla esi-isillä kautta viiden sukupolven yhteensä.