Rahan valtaa: Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä

Produced by Tapio Riikonen
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
Helsingissä 1897, G. W. Edlund, kustantaja.
Heiskanen, talonisäntä. Liina, hänen tyttärensä. Eerikki, Heiskasen veli. Antti, Heiskasen entinen renki. Aatami Ahola, nuori talon isäntä Toivola, puhemies. Anna-Maija, kylän eukko.
(Iso tupa. Vasemmalla ja oikealla ovi. Peränurkassa pöytä, kaappi, perällä penkki ja pari tuolia. Ovi vasempaan auki).
LIINA (ommellen pöydän luona selin oveen, laulaa):
Länteen lähti mun kultani, Meni kauvas pois. Ken nyt kuulevi ääneni? Tuulonen jos tois Koti-rantahan rakkaani, Suloisen ystäväni, Suuri surun huojennus Se oisi rinnalleni .
ANNA-MAIJA (Tulee vasemmalta, seisahtuu ovella, puhuu itsekseen). Aina yhtä surullinen on Liina. Tuo Antti on hänellä vielä mielessä! Mikä uppiniskaisuus! Muistella nyt ijän kaiken moista renkinahjusta, vaikka isäkin on sen pois ajanut. Jos olisin Liinan siassa, en olisikaan noin itsepäinen. Ja merenpohjassa se lieneekin jo koko kapine. Ei, mutta nyt asiaan. (Yskähtää hiljaan).
LIINA (on pannut kädet silmillensä, istuu ajatuksiinsa vaipuneena eikä kuule vieraan tuloa).
ANNA-MAIJA. Eipäs näet kuule ollenkaan, niin on ajatuksissansa. Aholan Aatami lupasi minulle tynnyrin ohria ja lampaan puolikkaan joulupaistiksi, jos saisin Liinan hänelle hieman lempeämmäksi. — Illalla hän aikoo sitten tulla kosimaan, oikein puhemiehen kanssa, jos saan vähän niinkuin lupia, hi, hii.
LIINA (hyräilee surullisena eikä kuule).