Ojennusnuora

Produced by Matti Jarvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Epikteetos
Kreikankielestä suomentanut ja johdannolla varustanut K. Jaakkola fil. t:ri
Ensimmäisen kerran julkaissut Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1919.
Epikteetoksen nimi ja merkitys on arvattavasti useimmille suomalaisille lukijoille vieras ja tuntematon. Se ei olekaan oudoksuttavaa, sillä suomeksi on hänestä ollut tähän asti vain lyhyesti mainittu Tietosanakirjassa ja filosofian historiassa sekä vähän enemmältä Onni -nimisessä sveitsiläisen sivistyskirjailijan Hiltyn teoksen suomennoksessa, jossa on erinäisiä saksasta käännettyjä kohtia hänen kirjoituksistansa.
Epikteetos oli kreikkalainen viisaustieteilijä n. vv. 50—120 j. Kr. Hän oli syntynyt Vähässä-Aasiassa Fryygian maakunnan Hieropolis-kaupungissa ja oli orjattaren poika. Kaiken nuoruutensa ajan hän itsekin oli orjana ensin kotipuolessaan ja sittemmin Roomassa, jonne hän ajan mittaan oli joutunut.
Roomassa oli hänen isäntänsä keisari Neron suosikki ja kirjuri Epafroditus, vapautettu orja, muutamien tietämän mukaan myös keisarin kaartin päällikkö sekä luultavasti sama mies, jota jonkun kerran mainitaan Epikteetoksen Tutkielmissa ja nimitetään myös tieteilijäksi ( grammaticus ) ja sanotaan juutalaisten historioitsijan Josefuksen (s. 39 j. Kr.) ystäväksi.
Vaikka silloinen aika Roomassa oli keisarien mielivallan ja julmuuden aikaa, on kuitenkin otettava huomioon, että orjat roomalaisilla eivät olleet kaikki samanlaisessa asemassa eikä niiden orjuuden tila aina ollut vain sortoa ja ahdistusta, kuten me orjuudella tavallisesti tarkoitamme. Niinpä esim. orjiksi joutuneet sotavangit katsottiin kyllä onnettomaksi ihmisluokaksi, mutta ei suinkaan alempirotuiseksi. Samoin saattoivat monet muut seikat vaikuttaa, että ansiokkaatkin ihmiset orjuutettiin, esim. filosofi Ksenokrates, Platonin mainehikas oppilas, myytiin orjaksi, kun oli jättänyt veronsa maksamatta. Maanviljelyksen, kaupan ja teollisuuden alalla oli enimmän orjia, mutta näiden alojen ulkopuolellakin toimivia henkilöitä oli orjien kaltaisessa asemassa, vastaten meidän ajan apulaisia, palvelijoita, tehtaalaisia j. n. e.; useastikin he saivat taloudellisen tilaisuuden ostaa itsensä vapaiksi isänniltänsä tai nämä heidät omin ehdoin vapauttivat. Jos orjaksi joutunut oli oppia ja sivistystä saanut, käytettiin häntä lasten kasvattajana, kirjastonhoitajana, konttoristina , y. m. perheen toimissa. Eikä hänen tilansa ja asemansa ollut alempi tai huonompi kuin vastaavissa toimissa meidän aikanamme. Yleisesti luettiin orjat kuuluviksi talouteen ( familia ).