Näyttämöltä ja katsomosta

Kirj.
Erkki Kivijärvi
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Ahjo, 1918.
AXEL AHLBERGILLE, ihmiselle ja taiteilijaIle ystävyydellä
Tekijä
1. Keskiajan hengellisten näytelmien esitykset Suomessa. 2. Ylioppilasnäytännöt 1600-luvulla. 3. Jokamies . Vanha näytelmä nykyaikaisessa asussa.
1. Todellisuus ja taide. 2. Muutamia nykyaikaisen teatteritaiteen pyrkimyksiä.
1. Ida Aalberg. 2. Axel Ahlberg. 3. Adolf Lindfors. 4. Otto Närhi. 5. Mimmi Lähteenoja. 6. Kirsti Suonio.
1. Venetsian kauppias. 2. Hamlet. 3. Wilhelm Tell. 4. A.K. Tolstoi: Tsaari Feodor Ioannowitsh. 5. Strindberg: Toverukset.
Keskiajan hengellisten näytelmien esitykset Suomessa.
Keskiajan latinankielinen jumalanpalvelus teki välttämättömäksi kristinuskon havainnollistamisen sellaisin keinoin, joita rahvaskin saattoi tajuta: kuvateoksin ja näytelmäesityksin. Siinä syy, miksi keskiajan näytelmä polveutuu suorastaan katolisen jumalanpalveluksen menoista.
Jo varhain jaettiin kirkon kuoro kahteen vuorottelevaan puolikuoroon tahi annettiin seurakunnan laulaa vastaukset papin messuun. Sitten ruvettiin laulutekstiä täydentämään vähäisillä evankeliumista otetuilla lisillä, jotka usein sommiteltiin kysymysten ja vastausten muotoon. Siinä oli vuoropuhelun siemen. Dialogin ja toiminnan sitten vähitellen varttuessa — evankeliumiotteiden käydessä yhä pitemmiksi ja lukuisammiksi —, siirryttiin askelittain tapahtumien kertomisesta niiden esittämiseen, jossa tietysti tarvittiin sekä liikuntaa että pukuja. Näin syntyi liturginen draama , joka aluksi välittömästi kuului jumalanpalveluksen menoihin, mutta myöhemmin asteettain kehittyi irralliseksi näytelmäksi ja sai mysterion nimen.