Punainen lamppu

Pieniä kertomuksia
Kirj.
Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Ahjo, 1919.
Punainen lamppu Mies ja nainen Syksy Vanhapiika Muudan matkatoveri Kymmenen vuoden kuluttua Tippana-Liisa Suvinen saari Punaisen painajaisen päiviltä Konttoristi Aku Hambergin romaani
Päivällinen oli syöty. Kokoonnuttiin saliin, johon kahvipöytä oli katettu. Herrat sytyttivät tupakkansa. Ja kukin koetti etsiä itselleen mahdollisimman mukavan istumapaikan.
Oltiin huhtikuussa, jolloin päivänvalo jo pitkät tunnit pitää puoliaan iltapimeää vastaan. Ja salissa vallitsi kevätsiintoinen puolihämärä.
Talon emäntä tahtoi sytyttää venetsialaisen peilin edessä olevan kolmihaaraisen pronssijalustan kynttilät. Mutta eräs läsnäolevista naisista, kiiltäväsilmäinen nuori neiti, pyyteli:
— Älähän toki vielä! Nyt on niin ihana valaistus.
Ja joku herroista jatkoi nauraen:
— Eikö hovioikeudenneuvoksetar tiedä, ettei huoneeseen koskaan saa sytyttää kolmea kynttilää? Se ennustaa onnettomuutta…
— Emmehän toki ole taikauskoisia.
Mutta vanha herra, joka uuninnurkan nojatuolissa imi paksua sikaria, hymyili leppeästi sankalasiensa takaa ja virkahti hiljaisella äänellä: