Väsynyt ja muita kertomuksia

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Erkki Kivijärvi
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1912.
O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
Väsynyt. Syntymäpäivä. Lyöntien lomissa. Vuoksella. Kuudes käsky. Kahden puolen aitaa.
Muutaman kevään kuvia.
Toisinaan tapahtuu, että me heräämme yöllä aivan äkkiä siitä, että olemme hyppäävinämme leveän ojan ylitse ja hyppäys epäonnistuu. Ennenkuin sitten uudelleen nukahdamme kunnolleen, kiitää silmiemme ohitse jono erilaisia kuvia, milloin irrallisia, sieltä täältä esiin puikkelehtivia muistojen repaleisia jäännöksiä, milloin yhtenäisempiä tapahtumia elämämme varrelta. Ajan ja paikan rajat katoavat, ja kirjavassa karnevaalikulkueessa voivat lapsuutemme henkilöt käydä käsikädessä eilispäivän tuttavuuksien kanssa.
Viime yönä elin puoleksi nukuksissa puoleksi valveillani kokonaisen kevään. Kevään, jota jo on seurannut monet kesät, syksyt ja talvet… Ja selvemmin kuin koskaan ennen erotin sen päivänpaisteesta, sadekuuroista ja pitkien iltojen kaihosta ihmiskohtalon, joka usein on tuntunut minusta arvoitukselta.

Kun hänet ensi kerran tapasin, oli varhainen kevät. Sattumalta olimme joutuneet samaan seuraan, ja sattumalta jouduin minä häntä kotiin saattamaan.
Oli kirkas päivä. Korkea taivas ja kattojen räystäissä kiiltävät jääkristallit. Lauhassa tuulessa oli kevään aavistusta.