Kotkan tie

Kirj.
Suomennos Suomalaiselle
Jyväskylässä,
Sydän-Suomen Kirjapainossa,
1914.
Isän sijainen.
Kiväärituli räiskyi tuon tuostakin varoittavasti autioilta
vuorenrinteiltä. Aurinko laskihe harmaan vuorenseinämän taa.
Ylikenraalin huoneessa istui mies pää käsien varaan nojaten ja tuijotti
eteensä tyhjin, mitäännäkemättömin katsein.
Hänen olennossaan oli jotakin voimatonta ja pirstoutunutta. Huulet
tuuheine, harmaine viiksineen liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut.
Vihdoin ojensi hän haparoiden kätensä ja löi kerran pientä kelloa, joka
oli pöydällä hänen edessään.
Ovi avautui ja intialainen sotilas näyttäytyi kynnyksellä.
Käske majuri ja molemmat kapteenit luokseni.
Intialainen tervehti ja katosi hiljaa kuin aave.
Kenraali vaipui takaisin tuolilleen, pää painui jälleen alas ja kädet
puristuivat nyrkkiin.
Puoleksi avoimesta ovesta kuului ulkoeteisessä kannusten kilinää ja
miekkojen helinää.
Kenraali säpsähti ja suoristihe istumaan. Alkoi nopeasti pimetä.