Ulos ikkunasta

Huvinäytelmä l:ssä näytöksessä.
Kirj.
Tanskalaisesta käännöksestä suomentanut
Edvard Törmänen
Hämeenlinnassa, A. W. Lindgrenin kirjapainossa ja kustannuksella, 1878.
Jäsenet:
d'Havrecourt , tehtaan-omistaja. Raoul , hänen sisarensa-poika. Gabrielle , Raoul'in vaimo. Markiisitar de Lesparre , Gabrielien äiti. Jeanne Shoppen , arentimiehen vaimo.
Vasemmalla, aivan etu-alalla, muhkea huvihuone ovineen ja balkonkineen, jota kannattaa kaksi pylvästä. Taaempana huvihuoneesta puutarhan muuri. Oikealla ajoportti vuokra-tilan pihaan. Perällä maantie. Kaukaa näkyypi kylä. Oikealla vuokra-tilan pihan lähellä turvepenkki. Puutarhan muurista ajo-porttiin aita, jonka veräjä on auki.
Ensimmäinen kohtaus.
d'Havrecourt.
d'Havrecourt (tulee maantieltä päin oikealta, puhuu kulissiin). Ää, sinä hölmö! Ajat nurin pari askelta linnasta, ja tiellä, joka on tasainen, kuin laattia. (Kuultelee) Siinä oli kuoppa, sanot. No, vaikkapa niinkin, mutta sinun olisi pitänyt katsoa eteesi eikä töllistellä pilviin. (Tulee esiin). Ei, nyky-ajan kyyditsiät eivät ole muinoisten vertaiset, rautatiet ovat ne tykkänään pilanneet. Ne eivät enää tutkistele ammattiaan. (Katsellen kulissiin). Mitähän tuo nyt jälleen tuumaillee? Hän aikoo, tottavie, yksinään nostaa vaunut maantienojasta. (Viittaa vuokra-taloon). No, menehän toki tuonne Shoppen'iile pyytämään apua. — Saatanhan minä jalkaisinkin linnaan mennä. Ellen liiaksi erehdy, on tämä huvihuone linnan puiston perällä, ja kun muuria seuraten astuskelen, on linnaan ainoastaan neljännestunnin matka. (Huvihuoneen ovi aukenee). Tai jos menisin puiston läpitse, joka olisi suorin tie. Ovi aukeaa, näen mä. Sepä erinomaisen kohteliasta.
Toinen kohtaus.