Jännittävä talvi: Kertomus

Kertomus
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924.
I. Pojat saapuvat. II. Eno on sairas. III. Urheilua. IV. Uusia tuttavia. V. Seikkailua. VI. Salapoliisina. VII. Yöllinen retki. VIII. Pelastus. IX. Onnellinen päivä.
Tohtori Elis Someri istui kirjastontapaisessa huoneessa ja luki vastatullutta kirjettä.
Päästyään viimeisen sivun loppuun hän soitti sähkökelloa. Ovi avautui ja siististi puettu vanhanpuoleinen palvelijatar tuli sisään.
— Muistaako Minna minun sisartani Veraa? kysyi tohtori.
— Miks'en minä muistaisi varsin hyvin rouva Linjaa, vaikk'ei hän juuri ole käynyt täällä. Leskenä ollessaan hän onkin enimmäkseen oleskellut ulkomailla. Poika parat ovat asuneet vierasten luona kaiket talvet, vastasi puhuteltu.
— Veran keuhkot eivät sietäneet Suomen ilmastoa. Viime jouluna sain tiedon, että hän oli kuollut Mentonessa.
— Varjelkoon! Eihän tohtori ole käynyt surussakaan?
— Tosiaankin. Sitä en tullut ajatelleeksi.
— Kuka on huolehtinut pojista siitä saakka?