Kaksoset

Kirj.
Eva Hirn
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1922.
I. Junamatka. II. Kirjeenvaihtoa. III. Salapoliiseja. IV. Rahahuolia. V. Kuumetta. VI. Loma-aika. VII. Urheilua. VIII. Pulassa. IX. Jeren kaupunginmatka. X. Merkkipäivä. XI. Viimeiset ajat.
— Junassa tulee merikipeäksi, kun matkustaa kotoa pois. Muuten ei koskaan.
— Kun on ikävä, niin tuntuu kuin vatsa olisi aivan tyhjä. Ilmakaan ei pidä suolenseiniä erillään toisistaan.
Kaksi valkotukkaista poikaa puheli istuen vieretysten kolmannen luokan penkillä.
Vastapäätä istui keski-ikäinen neiti, joka nyt puuttui poikien keskusteluun.
— Minne pojat matkustavat?
— Helsinkiin kouluun. Me asutaan Karjalohjalla, jossa isä on maanviljelijä ja eläinlääkäri, minun nimeni on Sakari Uski ja tuo toinen on Seppo Uski ja me ollaan 13-vuotiaita, vastasi lyhempi pojista. Sanat sujuivat kuin ulkoläksy.
— Enhän minä, poikaseni, kysynyt tuota kaikkea, sanoi neiti.
— Paras antaa heti tulla koko jorotuksen, aikaa myöten saa kuitenkin vastata kaikkiin näihin kysymyksiin. Minua kutsutaan Sarriksi, mutta äiti lausuu ärrät niinkuin kahvimylly jyrisee, kun sillä jauhaa herneitä. Luulisi äitiä ranskalaiseksi, vaikka hän on vain Jääskestä. Meidän kotimme nimi on Varpuniemi, ja viimeiset kiinnitykset maksettiin tässä kuussa, niin että isä huokaa helpotuksesta, ainakin koko syyskuun, paitsi öillä, jolloin hän kuorsaa, samalla tavalla kuin äiti lausuu ärrät.